Bragelonnen varakreivi eli Muskettisoturien viimeiset urotyöt II. Dumas Alexandre

Чтение книги онлайн.

СКАЧАТЬ niin, minä olen kuninkaan likeisimpiä miehiä, kuten voit huomata siitä, että kun hänelle on ilmoitettava jotakin epämieluista, se jätetään aina minun toimekseni."

      "Mutta, hyvä ystävä, jos sinä esittelet minut…"

      "No, entä sitten?"

      "Niin Aramis pahastuu."

      "Minulle?"

      "Ei, vaan minulle."

      "Joutavia! Kun esittelyä hommataan sinulle, niin onhan samaa, kumpainen meistä kahdesta osuu välittäjäksi."

      "Minulle pitäisi teettää pukuja."

      "Sinullahan on uhkea asu ylläsi."

      "Oh, sinun sietäisi nähdä ne, jotka olen tilannut, – niistä tulee paljon komeampia vaatekertoja."

      "Varo liiallisuutta; kuningas pitää yksinkertaisuudesta."

      "No, esiinnytään sitten vaatimattomasti. Mutta mitä herra Fouquet sanoo nähdessään minun poistuneen?"

      "Kökötätkö täällä siis kunniasanasi perusteella?"

      "En juuri niinkään. Mutta olen luvannut, etten lähde täältä ilmoittamatta hänelle."

      "Sen seikan minä toimitan selväksi. Onko sinulla mitään toimitettavaa täällä?"

      "Minulla? Ei mitään tärkeätä ainakaan."

      "Ellet ole Aramiksen asiamiehenä missään tähdellisessä tehtävässä?"

      "Ma foi, en."

      "Kysyn sitä luonnollisesti ainoastaan omaa hyvääsi harrastaen. Olisithan esimerkiksi saattanut lupautua toimittamaan sanomia ja kirjeitä Aramiille."

      "Kah, kirjeitä, niin! Minä tosiaan lähetän hänelle eräitä kirjeitä."

      "Minne?"

      "Fontainebleaun linnaan."

      "Onko sinulla nyt mitään lähetettävänä?"

      "Mutta…"

      "Älähän huoli. Onko sinulla sellaisia kirjeitä?"

      "Juuri sain yhden."

      "Tärkeän?"

      "Arvatenkin."

      "Sinä et siis lue niitä?"

      "En ole utelias."

      Ja Portos otti taskustaan sotamiehen tuoman kirjeen, jota hän ei ollut lukenut, mutta kyllä d'Artagnan.

      "Tiedätkö, mitä sinun tulee tehdä?" sanoi d'Artagnan.

      "Hitto, lähettää tämä hänelle niinkuin aina teen."

      "Eipäs."

      "Pitäisinkö sen muka hallussani?"

      "Ei niinkään. Mutta eikö sinulle ole ehkä sanottu, että se on tärkeä kirje?"

      "Kyllä, hyvin tärkeä."

      "No niin, sinun pitääkin itse viedä se Fontainebleaun linnaan."

      "Aramikselle?"

      "Niin."

      "Sinä olet oikeassa."

      "Ja kun kuningas on nyt siellä…"

      "Niin tahdot käyttää tilaisuutta…?"

      "Esitelläkseni sinut kuninkaalle."

      "Ah, corne de boeuf, d'Artagnan, sinä olet koko peijooni keksimään keinoja!"

      "Sen sijaan että lähettäisimme ystävällemme enemmän tai vähemmän luotettavan sanansaattajan, me siis viemmekin itse perille kirjeen."

      "Sitä en olisi tullut ajatelleeksikaan, vaikka se on hyvinkin mukava tapa."

      "Ja kun kirje on kiireellinen, hyvä Portos, niin lähdemmekin heti."

      "Todellakin", huomasi Portos, "mitä pikemmin lähdemme. Sitä vähemmän viivästyy Aramikselle tarkoitettu sanoma."

      "Portos, sinä järkeilet aina erinomaisesti; terävä johdonmukaisuus auttelee sinulla nopeata ajatuskykyä."

      "Siltäkö sinusta tuntuu?" sanoi Portos.

      "Niin, se tietenkin johtuu perusteellisesta opiskelustasi", vastasi d'Artagnan. "Kas niin, tulehan nyt."

      "Mutta", esteli Portos, "lupaukseni herra Fouquetille?"

      "Mikä niin?"

      "Etten lähde Saint-Mandésta hänelle ilmoittamatta."

      "Voi, hyvä Portos, oletko nyt hajamielinen!" oudoksui d'Artagnan.

      "Kuinka niin?"

      "Sinähän tulet Fontainebleaun linnaan, vai mitä?"

      "Niin."

      "Siellähän tapaat herra Fouquetin?"

      "Kyllä."

      "Luultavasti kuninkaan luona."

      "Kuninkaan luona", toisti Portos majesteettisesti.

      "Ja sinä astut hänen luokseen sanoen: 'Teidän ylhäisyytenne, minulla on kunnia ilmoittaa teille, että tulen nyt Saint-Mandésta'."

      "Ja", lisäsi Portos yhä majesteettisesti, "nähdessään minut Fontainebleaussa kuninkaan luona ei herra Fouquet voi sanoa minun valehtelevan."

      "Olin juuri avaamassa suuni sanomaan samaa, hyvä Portos, mutta sinä ehätät kaikessa edelleni. Voi, Portos, kuinka onnellinen luonne sinulla onkaan, – ei paina sinua ikä!"

      "Eipä erityisesti."

      "Asia on siis puhuttu."

      "Niin kai sitten."

      "Sinulla ei ole enää mitään epäröimistä?"

      "Ei pitäisi olla."

      "Niinpä siis vien sinut matkassani."

      "Hyvä juttu! Lähden toimittamaan hevoseni satuloiduiksi."

      "Onko sinulla hevosia täällä mukanasi?"

      "On viisi."

      "Jotka olet toimittanut tänne Pierrefondsista?"

      "Ei, herra Fouquet on lahjoittanut ne minulle."

      "Mutta, hyvä Portos, me emme kahteen mieheen tarvitse viittä hevosta; sitäpaitsi minulla on jo kolme Pariisissa, ja kahdeksassa olisi ihan liikaa."

      "Siinä ei olisi liikaa, jos minulla olisi saattueeni täällä, mutta valitettavasti on heidät pitänyt jättää!"

      "Sinä СКАЧАТЬ