Turhaa lemmen touhua. Уильям Шекспир

Чтение книги онлайн.

      Sen pikemmin ma pääsen lähtemään;

      Rikotte valanne, jos tänne jään.

      Tanssinko teidän kanssa Brabantissa?

      Tanssinko teidän kanssa Brabantissa?

      Sen teitte.

      Tarpeetonta sitä silloin

      On kysyä.

      Noin raisu älkää olko.

      Syy teidän: kyselynne kannustaa.

      Älynne noin jos laukkaa, pian uupuu.

      Ei, kunnes ratsastaja suohon suupuu.

      Mik' aika nyt on päivää?

      Se, jolloin narrit räivää.

      Eläköön posken verho!

      Ja alla poski terho!

      Mont' ylkää saapukaan!

      Mut teidänlaist' ei vaan!

      Siis minä mennä saan.

      Prinsessa, satatuhat kruunua

      Isänne tässä väittää maksetuksi;

      Mut se vain puolet siitä summast' on,

      Jonk' isältäni sotalainaks sai hän.

      Mut oletetaan, että hän tai me

      On summan saanut, – jota emme ole, —

      Niin viel' on satatuhat kruunua,

      Jost' osa Guiennest' on vakuutena,

      Vaikk' ei sen summan arvoinen se lie.

      Isänne, kuningas, jos tahtoo siis

      Sen osan maksaa, mik' on maksamatta,

      Niin luovutamme hälle Guiennen

      Ja majesteetin ystäviksi jäämme.

      Mut tätä hän ei näytä tarkoittavan.

      Hän tässä satatuhat kruunua

      Takaisin vaatii, vaan ei puhu siitä,

      Ett' tämän summan suorittamisella

      Palauttais oikeutensa Guienneen,

      Jost' ennemmin me päästä tahtoisimme

      Ja ottaa satatuhat kruunua

      Kuin pitää perin köyhtyneen Guiennen.

      Jos isänne ei pyyteet, jalo neiti,

      Sotisi järjen tunnustusta vastaan,

      Niin somuutenne vastoin järkeäkin

      Sais tunnustuksen sydämmeltäni

      Ja tyytyväisnä palaisitte Ranskaan.

      Isääni, kuningasta, loukkaatte

      Ja loukkaatte myös omaa mainettanne,

      Kun näytte kieltävän sen saaneenne,

      Jok' alttiisti on teille suoritettu.

      Sen vannon, siit' en koskaan ole kuullut.

      Todistus tuokaa; takaisin sen maksan

      Tai luovun Guiennestä.

      Sana pitää. —

      Boyet, sen summan kuitit näyttäkää,

      Jotk' antanut on Kaarlen, hänen isäns',

      Erikois-uskotut.

      Ne tahdon nähdä.

      Anteeksi, paketti ei ole tullut,

      Joss' oli nää ja muutkin todistukset;

      Mut saatte kaikki nähdä huomenna.

      Ma siihen tyydyn. Kun ne nähdä saan,

      Niin kaikkiin kohtuvaatimuksiin myönnyn.

      Nyt moiset saakaa tervetuliaiset

      Kuin arvo, loukkaamatta arvoa,

      Voi teidän-vertaiselle tarjota.

      Oveni teilt' on suljettu, mut, neiti,

      Tääll' ulkona niin teitä kohdellaan,

      Kuin sydämmessäni te asuisitte,

      Vaikk' en voi teitä kotiin majoittaa.

      Hyvyydess' anteeks suokaa. Hyvästi!

      Taas huomenna me käymme terveisillä.

      Ilo ja rauha olkoon osananne!

      Ja teille osaks omat toivomanne!

      Neiti, mielin suosittaa teitä omalle sydämmelleni.

      Olkaa hyvä, ilmoittakaa suosioni; hupaista olisi nähdä tuota.

      Oi, jos sen voihkinan te kuulisitte!

      Onko se hupsu tautinen?

      On, sydäntautinen.

      Siis suonta iskekää!

      Mut auttaisiko tää?

      Siit' apua, jos mistä.

      No, silmilläs siis pistä!