Turhaa lemmen touhua. Уильям Шекспир

Чтение книги онлайн.

      Siit' ylpeilen ja halusta sen teen.

      Halunne aihett' antaa ylpeyteen.

      Mut keitä on nuo munkit, hyvät herrat,

      Tuon hurskaan herttuan valakumppanit?

      Yks Longaville on.

      Tunnetko sa hänet?

      Kyll', armo, tunnen. Muutamissa häissä,

      Jaques Faulconbridge kun kauniin tyttärensä

      Perigord-kreivin avioksi antoi,

      Näin Normandiassa tuon Longavillen.

      Hän kiitetty on suurist' avuistaan;

      Kyvykäs taidoissa ja taistoss' uljas;

      Ei missään huono, jos vain tahtoo hyvää.

      Hyveiden loistoss' on vain yksi tahra, —

      Jos hyveiden voi loistoss' olla tahraa – :

      Terävä äly tylpän tahdon päässä;

      Se äly puree, eikä tahto tahdo

      Ketäkään säästää älyn hampaista.

      Iloinen herra, niinkö? sutkasuu?

      Sen sanoo, joka häneen tutustuu.

      Ituunsa moinen äly surkastuu.

      Mut entä muut?

      Dumaine, mies nuori, hyvin kasvatettu

      Ja rakas sille, jolle hyve rakas;

      On voimaa haavoittaa, mut' ei tee haavaa;

      Hänt' äly kaunistais, jos ois hän ruma.

      Ja kauneus hällä korvais älyn puutteen

      Näin hänet herttua Alençonin luona;

      Ja kertomani siitä, mitä näin,

      On miehen suureen arvoon nähden pientä.

      Toinenkin noista herroist' oppineista

      Siell' oli silloin; nimens' on Biron,

      Jos oikein muistan; sukkelamman kanssa,

      Mut siivon pilan rajoiss' arvatenkin,

      En hetkist' ole vielä viettänyt.

      Älylle silmä aina aihett' antoi,

      Ja joka seikan, minkä silmä keksi,

      Sen äly käänsi hauskaks leikiksi

      Ja kaunis kieli, ajatusten tulkki,

      Niin sopivaan ja siroon puki muotoon,

      Ett' ukot jouten pilaa kuunteli

      Ja nuoret siitä aivan hurmaantuivat;

      Niin somaa, lennokasta oli puhe.

      Hyvä Isä! Lemmen pauloissako kaikki,

      Jokainen omaansa kun somistaa

      Noin kauniill' ylistyksen kukkasilla?

      Tuoss' on Boyet.

      Kuink' otti teidät vastaan?

      Navarrall' oli tulostanne tieto,

      Ja valakumppaneineen oli valmis

      Teit', armas neiti, vastaan ottamaan

      Jo ennen tuloani. Sen vain tiedän,

      Ett' ennen saatte kedoll' asua,

      Ikäänkuin mikä hovin piirittäjä,

      Kuin valastaan hän pyytää vapautusta

      Ja teidät päästää tyhjään taloonsa.

      Tuoss' on Navarra.

      Hoviini olkaa tervetullut, neiti!

      No, ollaan sitten; viekää minut sinne.

      Anteeksi, arvon neiti! Valan tein.

      Avuksi, armon neitsyt! Hän sen rikkoo.

      En, ehdoin tahdoin, vaikka mailman saisin.

      Juur' ehdoin tahdoin.

      Tietämätön neiti

      On valastani.

      Josp' ois herra samoin,

      Niin tietämättömyydessään ois viisas;

      Nyt viisaudessaan tietämätön on.

      Pois isännyyden vannoitte, ma kuulin;

      On kuolinsynti pitää moinen vala,

      Ja synti sit' on rikkoa.

      Mut anteeks, olen liian äkkituima:

      Mun opettaa ei sovi opettajaa.

      Suvaitkaa tästä nähdä asiani

      Ja kiireest' antaa mulle vastaus.

      Sen СКАЧАТЬ