Turhaa lemmen touhua. Уильям Шекспир
Чтение книги онлайн.

Читать онлайн книгу Turhaa lemmen touhua - Уильям Шекспир страница 5

Название: Turhaa lemmen touhua

Автор: Уильям Шекспир

Издательство: Public Domain

Жанр: Драматургия

Серия:

isbn:

isbn:

СКАЧАТЬ ja liikuttava!

      TIISA.

      Puna- ja valkovärit nuo

      Vikoja peittelee:

      Syyntunto poskeen punan tuo,

      Ja pelko valkaisee.

      Syy vaiko pelko muuttaa sen,

      Sit' et siis koskaan nää,

      Kun poskeen aina samainen

      Tuo luonnonväri jää.

      ARMADO. Eikö, poikaseni, ole olemassa balladia kuninkaasta ja kerjuutytöstä?2

      TIISA. Maailma tosin teki itsensä sellaiseen balladiin vikapääksi pari kolme miespolvea sitten; mutta luulen, että sitä ei enää ole löytyvissä, tai jos olisikin, ettei enää kelpaisi sanat eikä nuotti.

      ARMADO. Tahdon teettää siitä uuden sommittelun, jotta voisin harhatekoani puolustaa jonkun mahtavan edelläkävijän esikuvalla. Poika, minä rakastan tuota maalaistyttöä, jonka tapasin puistossa tuon järjellä varustetun moukan, Kallon, parissa: hän hyvin ansaitsee —

      TIISA (syrjään). Raippoja; mutta sittenkin paremman rakastajan kuin herrani on.

      ARMADO. Laula, poika; minun mieleni on rakkaudesta raskas.

      TIISA. Kummallista, vaikka rakastatte niin kevytmielistä naista.

      ARMADO. Laula, sanon.

      TIISA. Malttakaa, kunnes tämä seurue on mennyt ohi.

      (Pöllö, Kallo ja Jaquenetta tulevat.)

      PÖLLÖ. Herttuan tahto on, että te, herra, otatte Kallon talteenne; ettekä saa sallia hänelle mitään huvitusta tai muuta kuritusta, vaan täytyy hänen paastota kolme päivää viikossa. Mitä tähän mamselliin tulee, niin täytyy minun pitää häntä täällä puistossa: hän on armosta määrätty maitotytöksi. Hyvästi jääkää!

      ARMADO. Punastukseni ilmaisee minut. – Tyttö!

      JAQUENETTA. Mies!

      ARMADO. Käyn etsikolla luonasi maitohuoneessa.

      JAQUENETTA. Likeltä otti!

      ARMADO. Niin, kyllä tiedän aseman.

      JAQUENETTA. Hyvä Jumala, kuinka oppinut!

      ARMADO. Kerron sinulle ihmeitä.

      JAQUENETTA. Tuollainen naama!

      ARMADO. Minä rakastan sinua.

      JAQUENETTA. On tuota ennenkin kuultu.

      ARMADO. Ja sitten hyvästi!

      JAQUENETTA. Kaunista matkailmaa!

      PÖLLÖ. Tule, Jaquenetta!

      (Pöllö ja Jaquenetta menevät.)

      ARMADO. Sinä, lurjus, saat rikoksistasi paastota, ennenkuin saat armahduksen.

      KALLO. Hyvä vain, hyvä herra, mutta, jos minun paastota pitää, toivon, että saan sen tehdä vatsa täytenä.

      ARMADO. Sinä saat raskaan rangaistuksen.

      KALLO. Olen teille kiitollisempi kuin palvelijanne, sillä heidän palkkansa on köykäinen.

      ARMADO. Vie pois se konna, nälkäkoppiin pois!

      TIISA. Tule pois, sinä synnin orja, tule!

      KALLO. Älkää, herra, panko minua nälkäkoppiin, kyllä nälkää näen, vaikka olen irtaanakin.

      TIISA. Ei, herraseni; se on semmoista irtaan nälkää; koppiin sinun pitää mennä.

      KALLO. Hyvä; jos koskaan vielä näen niitä toivottomuuden ilopäiviä, joita ennen olen nähnyt, niin kyllä vielä jotkut saavat nähdä —

      TIISA. Mitä nähdä?

      KALLO. Ei muuta mitään, herra Tiisa, kuin mitä näkevät. Ei sovi vangin olla liian vaitelias puheissaan, ja sen vuoksi minäkään en sano mitään. Jumalan kiitos, minulla on yhtä paljon kärsimättömyyttä kuin muillakin, ja siksi voin olla rauhallinen.

      (Tiisa ja Kallo menevät.)

      ARMADO. Minä jumaloin itse maatakin, – joka on alhainen – jota hänen kenkänsä, – joka on alhaisempi – hänen jalkansa ohjaamana – joka on alhaisin – polkee. Tulen valapatturiksi – joka on suuri vilppiyden todistus – jos rakastan. Ja kuinka voi se olla todellista rakkautta, jota vilppiydellä tavoitellaan? Rakkaus on menninkäinen; rakkaus on perkele; ei ole muuta pahaa enkeliä olemassa kuin rakkaus. Kuitenkin Simson joutui kiusaukseen, ja hänellä oli tavaton voima; kuitenkin Salomo joutui viettelykseen, ja hänellä oli sangen hyvä äly. Cupidon vasama on liian vahva Herculeen nuijalle ja siis paljon, paljon tehokkaampi espanjalaista miekkaa. Ei primat eikä sekundat minua nyt auta; passadosta hän ei välitä, eikä pane arvoa duellolle. Hänen häpeänsä on, että häntä sanotaan pojaksi, mutta hänen kunniansa on, että hän voittaa allensa miehiä. Hyvästi, miehuus! Ruostu, miekka! Vaikene, rumpu! Teidän herranne on rakastunut; niin, hän rakastaa. Auttakoon nyt minua joku suoraanlaskettelija riimijumala, sillä varmaan minusta tulee sonettiseppä! Keksi, äly! Kirjoita, kynä! Nyt minusta lähtee vaikka täysinäisiä koko-arkin kirjoja.

      (Menee.)

      TOINEN NÄYTÖS

       Ensimmäinen kohtaus

      Toinen kohta samaa puistoa. Etäällä iso teltta ja pienempiä ympärillä

      (Ranskan prinsessa, Rosaliina, Maria, Katariina, Boyet, hoviherroja ja seuralaisia tulee.)

      BOYET.

      Nyt, neiti, hienoin älyn voima käyntiin!

      Aatelkaa, kenen Ranska lähetti

      Ja kenen luo ja mille asialle.

      Te, mailman ihailtava ihme, käytte

      Navarran puheille, tuon verrattoman,

      Jok' yksin peri kaikki miesten avut;

      Ja käynnin aiheena Guienne, jok' oisi

      Häälahjaks oiva kuningattarelle.

      Niin kallista nyt hurmaa tuhlailkaa

      Kuin luonto, joka hurman kallistutti,

      Kun koko mailman jätti hiukumaan

      Ja kaikki tuhlas antimensa teihin.

      PRINSESSA.

      Vaikk' onkin, loordi, kauneuteni köyhä,

      Kehunne rusetta se tok' ei kaipaa.

      Kauneutta silmätunnoll' ostetaan,

      Ei julkikaupata kuin halpaa kamaa.

      Min' en niin halaa kiitostanne, kuin te

      Nimeä viisaan, noin kun älyänne

      Älyni kiittämiseen tuhlaatte.

      Nyt vaade vaatijalle: tiedätte,

      Mit' uuttera on huhu toitotellut,

      Ett' on Navarra СКАЧАТЬ



<p>2</p>

Balladia kuninkaasta ja kerjuutytöstä. Tarkoittaa vanhaa englantilaista balladia afrikkalaisesta kuninkaasta Cophetuasta, joka nai kerjäläistytön, Penelophonin. Samaan balladiin viitataan 42 siv.