Turhaa lemmen touhua. Уильям Шекспир

Чтение книги онлайн.

СКАЧАТЬ ja lihaliemen ääressä.

      KUNINGAS.

      Ja don Armadon vartijakses saat. —

      Hänelle hänet jätä, lord Biron. —

      Nyt, hyvät herrat, täyttämähän se,

      Mink' äsken vakavasti vannoimme.

      (Kuningas, Longaville ja Dumaine menevät.)

      BIRON.

      Min' annan pääni hatturähjäsestä,

      Ett' ei nuo lait ja valat kauan kestä. —

      No, tule, poikaseni.

      KALLO. Minä kärsin totuuden tähden, herra; sillä tosi on, että minut tavattiin Jaquenettan kanssa, ja se Jaquenetta on uskollinen tyttö. Siis tervetullut, sinä autuuden katkera kalkki! Kova onni minulle vielä kerran hymyilee, ja siihen saakka käy istumaan, murhe!

      (Menevät.)

       Toinen kohtaus

      Armadon asunto puistossa

      (Armado ja Tiisa tulevat.)

      ARMADO. Poika, mikä on merkki, kun suurihenkinen mies tulee raskasmieliseksi?

      TIISA. Suuri merkki on se, että hän näyttää synkältä.

      ARMADO. Ovathan synkkyys ja raskasmielisyys sama asia, sinä rakas poika-vesa.

      TIISA. Ei, ei, hyvä Jumala! herra, ei.

      ARMADO. Miten sinä erotat synkkyyden ja raskasmielisyyden, sinä hento nuorukainen?

      TIISA. Osoittamalla helppotajuisesti niiden vaikutuksen, te jäykkä ukko.

      ARMADO. Jäykkä ukko! Miksi jäykkä ukko?

      TIISA. Hento nuorukainen? Miksi hento nuorukainen?

      ARMADO. Sanoin "hento nuorukainen", pitäen sitä sopeutuvana tuntonimenä sinun nuoreen ikääsi katsoen, jota voimme kutsua hennoksi.

      TIISA. Ja minä "jäykkä ukko", pitäen sitä soveltuvana nimityksenä teidän vanhaan ikäänne nähden, jota voimme sanoa jäykäksi.

      ARMADO. Sievää ja näppärää!

      TIISA. Mitä tarkoitatte, herra? Minäkö sievä ja puheeni näppärä, vai minäkö näppärä ja puheeni sievä?

      ARMADO. Sinä sievä, kun olet vähäinen.

      TIISA. Vähäisen sievä, kun olen vähäinen. Miksi näppärä?

      ARMADO. Siksi näppärä, kun olet liukas.

      TIISA. Onko tuo oleva minulle kiitosta, herra?

      ARMADO. Hyvin ansaittua kiitosta.

      TIISA. Minä voin antaa saman kiitoksen ankeriaalle.

      ARMADO. Mitä? Ettäkö ankerias on älykäs?

      TIISA. Ankerias on liukas.

      ARMADO. Minä sanoin, että olet liukas vastauksissasi. Panethan vereni kiehumaan.

      TIISA. Siinä sain jo vastauksen, herra.

      ARMADO. Minä en pidä sinusta, kun minua äyrit.

      TIISA (syrjään). Päinvastaista tarkoittaa: äyrit eivät pidä hänestä.

      ARMADO. Olen luvannut oppia kolme vuotta herttuan kanssa.

      TIISA. Sen te voitte tehdä yhdessä tunnissa, herra.

      ARMADO. Mahdotonta.

      TIISA. Kuinka paljon on kolme kertaa yksi?

      ARMADO. Minä olen vähän huono laskumies: se taito on viinurin älylle omiaan.

      TIISA. Olettehan aatelismies ja peluri.

      ARMADO. Myönnän kummankin: ne ovat molemmat täydellisen maailmanmiehen kiilloketta.

      TIISA. Siis varmaankin tiedätte, kuinka suuri ykkösen ja kakkosen kokonaissumma on.

      ARMADO. Se on yksi päälle kahden.

      TIISA. Joka arki-ihmisten kielellä on kolme.

      ARMADO. Oikein.

      TIISA. No, oliko tämä nyt niin vaikeata opittavaa? Nyt olette oppinut kolme, ennenkuin olette ehtinyt kolmasti silmiänne räpähyttää; ja kuinka helppo on lisätä kolme-sanaan vuosi ja oppia kolme vuotta kahtena sanana, sen osaa tanssija-hevonenkin sanoa.1

      ARMADO. Sangen kaunis numero!

      TIISA (syrjään). Tekemään teidät nollaksi.

      ARMADO. Tämän päälle tahdon tunnustaa, että olen rakastunut; ja niin halpaa kuin onkin sotilaan rakastua, niin olen minä rakastunut halpaan hutsuun. Jos voisin noista kirotuista ajatuksista vapautua sillä, että sivaltaisin miekkani tuota vellovaa hempeyttä vastaan, niin ottaisin himoni vangiksi ja vaihtaisin sillä ranskalaiselta hovimieheltä jonkin uuden uutukaisen kohteliaisuuden. Minusta on halpamaista huokailla; pitäisi kai kirota pois koko Cupido. Lohduta minua, poika! Mitkä suuret miehet ovat olleet rakastuneet?

      TIISA. Hercules, herra.

      ARMADO. Suloisin Hercules! – Enemmän esimerkkejä, rakas poikaseni, enemmän nimiä; mutta, sievä lapsukaiseni, niillä pitää olla hyvä maine ja ryhti.

      TIISA. Simson, herra; hänellä oli hyvä ryhti, vankka ryhti: hän kantoi kaupungin portit selässään kuin mikäkin juhta, ja hän oli rakastunut.

      ARMADO. Oi, sinä oivarakenteinen Simson! Sinä vahvajäseninen Simson! Minä voitan sinut miekanmittelemisessä saman verran kuin sinä minut porttien kantamisessa. Ja minäkin olen rakastunut. Rakas Tiisaseni, kuka oli Simsonin mielitietty?

      TIISA. Nainen, herra.

      ARMADO. Mitä luonteensävyä?

      TIISA. Kaikkia neljää, tai kolmea, tai kahta, tai yhtä niistä neljästä.

      ARMADO. Sano täsmälleen: mitä luonteensävyä.

      TIISA. Vesiviheriää, herra.

      ARMADO. Onko se yksi niitä neljää sävyä?

      TIISA. Niin olen kirjoista lukenut; ja se on lisäksi paras kaikista.

      ARMADO. Niin tosiaankin, viheriä on rakastavain väri; mutta vähän oli minusta Simsonilla syytä pitää senväristä lemmittyä. Oli varmaankin mieltynyt hänen älyynsä.

      TIISA. Niin olikin, herra; hänellä oli viheriä äly.

      ARMADO. Minun lemmittyni on tahrattoman valkoinen ja punainen.

      TIISA. Sangen tahraiset ajatukset, herra, käyttävät sellaisia värejä naamarinaan.

      ARMADO. Selitä, selitä, sinä hyvin kasvatettu nuorukainen.

СКАЧАТЬ