Hamlet. Уильям Шекспир

Чтение книги онлайн.

      Ken siellä?

      Ei, mulle vastatkaa! Seis! Ken se on?

      Eläköön kuningas!

                        Bernardo?

                                  Sama mies.

      Tulette tunnokkaasti määräaikaan.

      Kakstoista kello on; käy maata sinä.

      Päästöstä kiitän; onkin tuiman kylmä,

      Ja mieltä kourii.

                        Onko kaikki ollut

      Rauhaista?

                 On; ei hiiren hiiskausta.

      Hyvä! Herran haltuun! Vahtikumppanini

      Jos kohtaatte, Horation ja Marcellon,

      Niin sanokaatte, että kiirehtivät.

      He tulevat jo, luulen. – Seis! ken siellä?

      Maan ystäviä.

                    Tanskan vasalleita.

      Jumalan haltuun!

                       Hyväst', oiva poika!

      Ken vahtivuoross' on?

                            Bernardon vuoro.

      Jumalan haltuun!

      Hoi! Bernardo!

                     Mitä?

      Horatioko?

                 Samaa sorttia.

      Horatio, terve! Terve, Marcello!

      Tän' yönä onko taas se nähty, mitä?

      En mitään ole minä nähnyt.

      Horatio sen mielenhoureeks väittää,

      Eik' usko sitä, vaikka kahdesti

      Me olemme tuon hirmunäyn nähneet;

      Sen vuoksi häntä vaadin tämän yösen

      Kanssamme valvomaan, niin että, taas

      Jos näky ilmaantuu, hän havaintomme

      Sais vahvistaa ja sitä puhutella.

      Pah, joutavia!

                     Istukaahan hetki;

      Ahdistan vielä kerran korvianne,

      Jotk' ovat kuurot tälle ilmiölle,

      Min kahten' yönä näimme.

                               Istukaamme

      Ja kuulkaamme, mit' ilmi tuo Bernardo.

      Menneenä yönä,

      Kun tähti tuo, mi länsi-ilmall' on,

      Valaisi retkellään sen taivaankulman,

      Miss' säteilee se nyt, me näimme, minä

      Ja Marcello, kun kello juur' löi yksi —

      Vait! Hiljaa! Kah, se tuossa taasen tulee!

      Kuningas-vainaan muoto aivan.

                                    Sinä,

      Lukenut mies, Horatio, puhu sille.

      Ilmetty kuningas, vai kuin, Horatio?

      Niin on; – mun valtaa hämmästys ja kauhu.

      Puhetta vartoo se.

                         Horatio, puhu!

      Ken olet sa, jok' anastat yön vallan

      Ja sota-asun kirkkaan, jossa Tanskan

      Kuningas-vainaa täällä ennen kulki?

      Nimessä taivaan vaadin sua, puhu!

      Se vihoissaan on.

                        Kah, СКАЧАТЬ