Sampo. Gottlund Carl Axel
Чтение книги онлайн.
Читать онлайн книгу Sampo - Gottlund Carl Axel страница 5
Название: Sampo
Автор: Gottlund Carl Axel
Издательство: Public Domain
Жанр: Зарубежная классика
isbn:
isbn:
Hyvä tapa tappelussa,
Se lyö joka ennättää.
Sota on syttynynnä,
Linna on piirit'tynä;
Rauhat on purettuna,
Rajat on murrettuna;
Miehet, mänkee sinn',
– johon teitä tarvitaan!
Joutuke pojat välleen,
Noutake maitanne jälleen;
Miesten miekkoja myöten,
Viha-miestänne lyöten,
Miehet, mänkee sinn',
– jopa teitä tarvitaan!
Pyssyt jo laukiavat,
Tykit jo paukahtaavat,
Kassarat heiluu käissä,
Rautaiset lakit päissä;
Miehet, tehkee työ
– mitä teiltä voaitaan!
Viholliset, tuolla,
Rypäilöövät suolla;
Pelkeävät meitä,
Mutta emme heitä.
Miehet, malttakaa,
– vielä heitä tavataan!
Haakkaa hyväst' heitä!
Nakkaa poikki päitä!
Jotta suonet rippuu,
Jotta suolet tippuu:
Miehet, muistakaa
– mitä teiltä voaitaan!
Lyö, niin kaulat katkii!
Lyö, niin kalvat ratkii!
Lyö, ett' luut ne luskaa!
Lyö, ett' rustot ruskaa!
Miehet, seälii heit'
– jotk' on teijän armossa!
Jopa ne karkoavat,
Huutaa ja parkuavat,
Juoksoovat kaikki korpeen.
Saroihin ja kortteih'n;
Miehet, tulkaa tänn',
– että teitä kostellaan!
Urot ootten uljaat,
Suomen parhaat Sulhat!
Autuas ja ankar',
Suomen suurin Sankar',
Tule sinä tänn',
– että sua siunataan!
Tulkee meijän syliin!
Tulkee meijän kyliin!
Tulkee vaimoin huohmiin!
Tulkee lasten suojiin!
Suomalaiset kaikk',
– työpä meijän kunnia!
Moansa pelastajalle
[Lauletaan kuin: "O Yngling om du hjerta har" &c.]
Niin poika, jos sull' syän lie,
Vanhojais nouvata!
Niin jouvuk tähän hätään, sie;
Ja moamme pelasta!
Niin mieluisa ei lähti lie,
Kukkaisten liepeella, —
Niin suloinen ei päivä viel',
Kuin kuolla moallensa.
Sun voipa-töitäis kuultuiksi-
pa aina tulla sais'.
Ja laulettaisiin ijäksi
Ylistös-runojais.
Nimeisi meitä muistuttaa! —
Nuorikin neitopa
Hään kukkaisillaan kostuttaa
Ja hautais kaunistaa.
Kalevan Tytär
[Lauletaan arvollakin kuin "Yksi päivä nyt ehtii ehtoolle, ei murheesta mistäkään tietäk", &c. Ennen painettu Otavan II Osassa p. 315-317.]
[Loilu, Ballad. Aineeksi on otettu tarinaa jota luetaan Ganand. Mythol. Fenn. p. 30.]
"Kuules mun Emoini, kultasein – kuuleppas,
Laskek minun keollen käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa keolla öyläin." —
"Kuules mun Emoini, kultasein – kuuleppas,
Laskek minun kukissa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa kukissa öyläin." —
"Kuules mun Emoini, kultainen – kuuleppas,
Laskek minun marjassa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa marjassa öylöin." —
"Kuules mun Emoini, kultainen – kuuleppas,
Laskek minun karjassa käymään!"
"Vieläpä niin!
Pie suus kiin!
Olithansa marjassa öylöin." —
"Kuules mun Emoini, kultainen – kuuleppas,
Laskek minun kylässä käymään!"
"Määppäs jos! –
Luuletkos
Ettäsä kotihis löyvät?"
Piikapa läksi: ja keollen hän kävi.
Ja СКАЧАТЬ