Sampo. Gottlund Carl Axel
Чтение книги онлайн.

Читать онлайн книгу Sampo - Gottlund Carl Axel страница 4

Название: Sampo

Автор: Gottlund Carl Axel

Издательство: Public Domain

Жанр: Зарубежная классика

Серия:

isbn:

isbn:

СКАЧАТЬ anto piika tuskin sulhaiselleen suuta;

          Nyt hän muillen muikarillen antaa vieläik muuta.

          Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran;

          Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.

          Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu;

          Nyt on sillä, laissa, joka miehen kanssa juttu.

          Ennen laulo Lukkair ite, kirkossa ja häissä;

          Nyt hään toista laulattaa, ja ite ompi päissä.

          Ennen tutki Tuomair aina mikä oli totta;

          Nyt hään ensin taskun-pohjat tarkoin kaikilt' ottaa.

          Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko;

          Nyt hään istuu pöyvän-peässä kontallaan – ja torkkuu.

          Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta;

          Nyt hään heitteä rästiksi ja panttoo kustaik kuusta.

          Nimismiesi ennenkin hän toimessansa suitti;

          Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä ouk kuitti.

          Ennen Mittair puikon pisti juuri rajan-selkään;

          Nyt hään rajat rakenteloo tikkuihensa jälkeen.

          Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä;

          Nyt ei muuta luonistu kuin kielletyllä tiellä.

          Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat;

          Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.

          Virkamiesi ennen oli virassansa nöyrä;

          Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.

          Mitenkäs siitt' minä olin? – Elin niin kuin Herra;

          Nyt on kaikki kaonna, voan – laulan vielä kerran:

          "Joka kiitteä vanhoja, hään nykyjähän moittii;

          Ajat oli kiistallaan, voan – vanhatpa nuo voitti."

      Vanha Koarlolainen

Kyrön tappeluksesta (19:nä päivänä Helmi-kuuta v. 1714)

      [Ennenki jo painettu Suomalaisessa N: o 12. Jokaisen sanan (vers) lopullen pannaan laulaessa aina tätä hyryä lisäksi, "Laa, lii, lu, lii" &c. "Koarlolaisiksi" (Karoliner) kuhuttiin vanhoja Sotamiehiä, jotka olivat palvelleet Kuninkasta Koarle XII: nettä.]

          Murheet oil meillä muinon, suru suuri Suomessa.

             Laa, lii, lu lii-lu, lii-lu, laa-li, laa-li, laa.

          Itkulla moni Isä istui muinon huolessaan.

          Laulanma Savon-lapsi, korvessamme kotonain,

          Siitäpä so'asta kuin piettiin Kyrön pellolla.

          Laulakee työkin lapset, pojat pitkin Pohjanmoan!

          Suur' oli miesten murha muinon muka Suomessa.

          Talvella, tanhualla, tapeltiin ja tapettiin,

          Lumella, pakkaisella, lämmee verta vuotattiin.

          Armfelti tappeli kuin poika kyllä puolestaan;

          Mutt' oli koiruus kuitenk' hevoismiesten puolessa.

          Kahestin vihollisten viistot moahan viskattiin,

          Kahestik heijän joukot syrjihin jo sysättiin.

          Kylmäksi moni syän kylän alla kyhnistiin;

          Monelta Jeäkäriltäik jäsenet ne jäykistiin.

          Silloin niin miehet meijän olivat jo voitollaan,

          Pakkopa pani vihollisten parvet painumaan.

          Kuin oli De la Barre tepastellut tiehensä,

          Ja oli viekas vienyt hevoismiehet myötänsä,

          Silloin niin Suomen sulhot surkeasti surmattiin.

          Monikin kannus-jalka kaunihisti murhattiin.

          Venäjän hevois-väki kiersi kylän ketoja:

          Niinpä nuo keihäs-miehet peäsi meijän takana.

          Siitäpä vasta puuha syntyi joka puolelta;

          Siinäpä monen liha lämmit'tiin ja leikattiin,

          Siinäpä miehet monet miekan kanssa muokattiin.

          Niinpä nuo Suomen pojat piirit'tiin ja piiskattiin,

        Pahoinpa tässä heitä hakattiin ja hoaskattiin.

          Vieläpä kerran tässä toistaan kovast' koiteltiin,

          Vieläpä kalpoin kanssa Kasakoita voiteltiin,

          Paj'netin kanssa heitä painettiin ja paiskattiin.

          Veri se roiskui kyllä heijän roima-housuiltaan,

          Tihjästi tippui heijän lihavilta lihoiltaan.

          Kuin oli vähennyt jo väki meijän puolella,

          Eik' ollut enemmänkään jälellä jos puoliaan.

          Silloin niin pakko pani meijän pojat painumaan,

          Sep' oli mies kuin peäsi Venäläisten miekoilta.

          Herrat ne tässä kaikki heittivätten henkensä:

          Freudenfelt ammuttiin, jok' oli koko kauhia.

          Vieläpä Kyrön kankas kahtojansa karvastaa,

          Vieläpä Napon-notkot Suomen verta hijottaa.

          Ei ole luita kaikki peitettynnä turpeessa,

          Ei ole miesten kallot kaikki vielä mullassa.

          Joki kuin juoksi tässä (Kyrön kymiks' kuhutaan)

          Lainehti kesäkauen miehiä ja miekkoja.

          Suvella suot ja korvet rupeisi jo sulamaan,

          Nyt vasta vaimorukat löys'vät Ukko-vainoitaan.

          Emät ne ehtivätten tässä kukiin lapsiaan,

          Neijot ne kuulusteli tässä kuhik kultoaan.

          Vaikk' oli muoto musta, kasvot kaikki lahoina,

          Vaikk' oli hanken alla kaiket talvet hautoina,

          Kuitenkin voattehista tunsivatten tuttujaan.

          Monikin veli tässä vieretteli veikkojaan.

          Ilmolan isännistä monta tässä itkettiin,

          Laihelan lapsistakin toista tässä kaivattiin,

          Tästäpä Vöyriläiset veihti-vyöllä vyörättiin,

          Tässäpä Kyröläiset kynsillähän kyyryllään.

          Muinoisat СКАЧАТЬ