Macbeth. Уильям Шекспир

Чтение книги онлайн.

      Pois ilmaan! Minkä ruumiiks luulit, haihtui

      Kuin henki tuuleen. – Voi, kun eivät jääneet!

      Tosi-olennoistako nyt haastelemme,

      Vai olemmeko syöneet hulluheinää,

      Mi mielen viepi?

                       Lapsistanne tulee

      Kuninkaita.

                  Ja teistä kuningas.

      Ja Cawdor-thani myöskin, eikö niin?

      Niin aivan sanat kuuluivat. – Ken tuossa?

      Kuningas onnellisen tiedon saanut

      On voitoistas, Macbeth; ja kuullen, kuinka

      Kapinan liekiss' alttiiks panit henkes,

      Hänessä ihmetys ja kehu kilvan

      Sinusta kiistää. Tuosta vaienneena,

      Ja päivätyötäs silmäten, hän huomaa

      Sun pöyhkäin norjalaisten riviss' aivan

      Kamoksumatta surman hirmukuvaa,

      Jonk' itse loit. Kuin rakeet taajaan seuras

      Sanoma sanomaa, jokainen tuoden

      Sun ylistystäs kruunun puoltajana

      Ja hänen eteensä sen kaatain.

      ANGUS. Meillä

      Kuningas sulle laittaa kiitoksensa;

      Eteensä sua saattamaan vaan käskee,

      Ei sua palkitsemaan.

      Ja vielä korkeamman arvon merkiks

      Sua käskee tervehtiä Cawdor-thaniks.

      Siis, terve, jalo thani! Se sun arvos.

      Haa! Puhuvatko perkeleetkin totta?

      Viel' elää Cawdor; miksi lainapukuun

      Puette mun?

                  Hänestä hylky elää;

      Mut raskas tuomio painaa hänen päätään,

      Jok' on jo surman oma. Norjan kanssa

      Pitikö yhtä hän, vai salaa auttoi

      Kapinamiestä, vaiko molempiin

      Hän maansa turmaks yhtyi, sit' en tiedä;

      Maanpetos selvä vaan ja tunnustettu

      Kukisti hänet.

                     Glamis ja Cawdor-thani!

      Vaan suurin puuttuu. —

                              Kiitos vaivastanne!

      No, ettekö nyt usko lapsistanne

      Tulevan kuninkaita, kun ne, jotka

      Tekivät minut Cawdor-thaniksi.

      Moist' ennustivat?

                         Luottakaa vaan siihen,

      Niin halu teissä pian kruunuun syttyy,

      Ohitse Cawdor-arvon. Kummallista!

      Useinpa, meitä tuhoon vietelläkseen,

      Puhuvat hornan henget meille totta;

      Rehellisiä pikku-seikoiss' ovat,

      Pettääkseen suuremmissa. – Serkut, kuulkaas!

      Kaks tosi ennustusta! Oiva johto

      Komeaan kuninkuuden näytelmään! —

      Tuhansin kiitoksia, hyvät herrat! —

      Se olla voi, ei hyväkään: – jos paha,

      Miks onnen esimaun mulle soi se,

      Aloittain totuudella? Cawdor olen.

      Jos hyvä, miks siis valtaa mieltän' aatos,

      Min hirmukuva nostaa hiukset pystyyn

      Ja, vastoin luonnon tapaa, kylkiluihin

      Sydäntän' jäykkää lyöttää? Tosi kauhu

      On mielen hirmuluomain suhteen tyhjää.

      Ja pelkkä murhan kuvitus jo jäytää

      Olentoani niin, ett' elon kaiken

      Tukeuttaa houre tuo, ja mitään muuta

      Ei ole, pait se, mikä viel' ei ole.5

      Kas kuink' on kumppanimme haltioissaan!

      Jos sallimus mun kuninkaaksi tahtoo,

      Se kruunatkoon mun myös; en itse liiku.

      Uus arvo ompi niinkuin vieras puku;

      Sopivaks vasta tottumus sen tekee.

      No, tulkohon jos mitä! Kuluu hetki,

      Vaikk' olis myrskyinenkin päivän retki.

      Me teitä odotamme, jalo Macbeth.

      Oi, anteeks! Unhotettuj' asioita

      Ajuni raskas hautoo. Hyvät herrat,

      Vaivanne kirjass' on, jot' aamuin illoin

      Selaillen luen. – Nyt kuninkahan luokse! —

      Tapausta mieti, ja kun aika kypsyy

      Ja muuten tilaisuutt' on, haastelkaamme

      Siit' avomielin sitten.

                              Mielist' aivan.

      Mut siksi vaiti! – Tulkaa, ystävät!

      Neljäs kohtaus.

      Fores. Huone kuninkaan linnassa.

          Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee.)

      No, joko mestattu on Cawdor? Eikö

      Palanneet ole toimittajat vielä?

      Ei, herrani; mut puhuttelin miestä,

      Jok' oli nähnyt hänen kuolevan.

      Hän kertoi, että petoksensa suoraan

      Hän tunnusti, teilt' armost' anteeks anoi

      Ja syvää katumusta osoitti.

      Niin kaunista ei mikään elämässään

      Kuin elämästä lähtönsä: hän kuoli,

      Kuin СКАЧАТЬ