Vastarannan lumo. Risto Vuorinen
Чтение книги онлайн.
Читать онлайн книгу Vastarannan lumo - Risto Vuorinen страница 8
Название: Vastarannan lumo
Автор: Risto Vuorinen
Издательство: Eesti digiraamatute keskus OU
Жанр: Биографии и Мемуары
isbn: 9789949012251
isbn:
Martin selvitysten mukaan jo Olegin hautajaisissa työnsankarin auto oli herättänyt kiinnostusta ja niin alkoi sosialistisen statussymbolin värikäs historia. Sen hansikaslokerosta löytyneet dokumentit osoittivat, että sitä oli ehtinyt remontoida Olegin jälkeen ainakin neljä eri omistajaa, ennen kuin Martin oli onnistunut hankkia auto itselleen.
- Ostin kaaran muovikassillisella ruplia Koplin autotorilta, Mart sanoi.
Tartossa Mart ohjasi autonsa kaupungin eteläpuoliselle kehätielle ja siellä sijaitsevalle teollisuusalueelle. Hän sanoi kuulleensa kavereiltaan bensiinitankista, josta oli myyty Ladassa käytettävää matalaoktaanista bensiiniä polttoainepulasta huolimatta. Martin kurvatessa asemalle katkesi matka korkean verkkoaidan eteen. Aitaan kiinnitetyssä kyltissä luki Suletud.
- Kurat. Mitäs nyt? Pakkohan täältä on löytyä toimiva tankkikin.
Mart lähti kiertelemään autoineen kehätien ympäristössä risteileviä pikkuteitä. Hän katsoi huolestuneena bensamittaria, joka näytti jo pyöreää nollaa.
- On siellä vielä muutama litra, mutta ei sillä kyllä Orumetsaan asti ajella, Mart sanoi.
Risteiltyään tuloksetta repaleisia asvalttikujia Mart alkoi hermostua.
- Takapaksissa pitäisi hölskyä aina parikymmentä litraa varalla. Minulle vakuutettiin, että Tartosta löytyy kohtuuhintaista bensaa helpommin kuin Tallinnasta.
Ingon mielestä kannattaisi mennä reilusti kysymään neuvoa paikkakuntalaisilta. Pian Mart pysäytti autonsa suuren kaarihallin eteen. Aaltopellillä päällystetyn rakennuksen päädyssä luki Autoremont.
Mart tuli hallista pian takaisin autolleen manaillen.
- Täältä saa bensaa, mutta se on pirun kallista. Pyytävät kolminkertaista hintaa. Muita vaihtoehtoja ei kuulemma ole lähimailla. Mitä tehdään?
Ingon arveli, että olisi järkevää suostua kiskurihintaan. Kokouksesta ei voinut myöhästyä.
Remonttimiehet rasvaisissa haalareissaan kantoivat maksetun bensamäärän Ladan viereen kymmenen litran kanistereissa. Kului aikaa, ennen kuin matkalaiset olivat saaneet valutetuksi arvokkaan aineen bensasäiliöön. Sitä valui maahan pienen lammikollisen verran.
Tunnin kuluttua matka oli edennyt niin pitkälle, että Lada alkoi nousta kumpuilevalle Haanjan ylängölle. Vaaramaisia kukkuloita ja niiden väliin jääviä laaksoja katsellessaan Ingo mietti, ettei Tallinnan sataman ja Viru-hotellin väliä harhaileva suomalaisturisti uskoisi Virosta löytyvänkään tällaisia maisemia. Jääkauden lopulla syntyneet, metsittyneet hiekkaharjut kohosivat aina parin sadan metrin korkeuteen. Niiden välissä kiemurtelevien teiden varsille oli syntynyt pieniä kyläyhteisöjä, joista suurimmaksi oli kasvanut kauppateiden risteyspaikka, Orumetsan kaupunki.
Tunnelma bensankatkuisessa autossa oli entistä jännittyneempi. Pian Mart ja Ingo joutuisivat istumaan kasvokkain elokuun tapahtumaa vastustavien ihmisten kanssa. Onneksi festivaalilla oli paikallisen teatterin työntekijän kertoman mukaan myös laaja kannatus. Mutta riittäisikö se?
Lada kipusi kolmosella jyrkkää mäkeä ja pysähtyi pikkukaupungin ainoiden liikennevalojen eteen. Potkut saaneen kaupunginjohtaja Priit Remmelin aikaansaamat, Etelä-Viron ensimmäiset liikennevalot muuttuivat vihreiksi. Auto liikkui vielä kolmisen sataa metriä ja Mart käänsi silmäteränsä kulttuuritalon pihaan. Talo oli Stalinin valtakaudella rakennettu kulttuuripyhättö, jonka julkisivua hallitsi neljä kookasta korinttilaista pylvästä.
Ingo ja Mart olivat tuskin nousseet autosta, kun talon nurkalta kuului festivaalin pääpuuhaajan Rami Jokisen yhtiökumppanin Jaanus Morozovin karjaisu:
- Sieltä festivaalikuninkaat viimein tulevat. Mutta missä Jokinen on? Eihän mies vain jänistä? Kurat. Ja missä ovat minun Twistini?
- Mitkä Twistit? Kuka hän on, Ingo kysyi.
- Jokinen lupasi tuoda laivalta Twist-karkkeja.
- Karkkeja. Aha. Me kyllä ilmoitimme Jokisen työesteestä jo muutama päivä sitten, Ingo sanoi kaivaessaan olkalaukustaan sinne unohtamaansa makeispussia.
Конец ознакомительного фрагмента.
Текст предоставлен ООО «ЛитРес».
Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию на ЛитРес.
Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.