Vastarannan lumo. Risto Vuorinen

Чтение книги онлайн.

СКАЧАТЬ kuitenkin tulla työpaikalle. Eikös Ruotsin poika saa tänä iltana kuonoonsa, Armas heitti.

      Antti nauroi ja sanoi asiasta mitään ymmärtämättömien ajattelevan kaikenlaista.

      - Jos kerran olet asiasta niin varma, niin uskallat varmaan lyödä voittajasta vetoa, Antti lisäsi.

      - Mustalla Patella on kova nyrkki. Ei Ruotsin poika hänen kyydissään pärjää. Mistäs lyödään vetoa? Armas innostui, vaikka ei ollut mikään nyrkkeilyn ystävä.

      Antti esitti, että vedon hävinnyt maksaisi seuraavasta Seinäjoelle tilatusta kyydistä saamansa summan voittajalle. Armas hyväksyi ehdotuksen.

      Laakson kelloliikkeen edustalle oli kerääntynyt kymmenittäin uteliaita. Kaikki paikallaolijat tiesivät taksi-Antin suureksi nyrkkeilyn ystäväksi. Antti huomasi kourapohjiensa hikoavan jännityksestä jo paljon ennen gongin kumahtamista. Ottelussa asettuivat vastakkain yhdysvaltalainen Floyd Patterson ja ruotsalainen Ingemar ’Ingo’ Johansson. Etenkin Ingon urasta Antti oli hyvin perillä Ruotsiin muuttaneen ystävänsä lähettämien Boxing-lehden artikkeleiden ansiosta.

      Koko näyteikkunan siniseksi värjäävällä kuvaruudulla kiehui aluksi pelkkää lumisadetta. Lopulta mulkosilmään tuli värisevä kuva suuresta nyrkkeilyhallista. Ruudulta Antti tunnisti nyrkkeilykehän tuntumassa istuneen lierihattuisen John Waynen, jonka viimeisimmän elokuvan hän oli käynyt katsomassa Anjan kanssa kevättalvella.

      Kymmeneräiseksi suunniteltu ottelu ratkesi jo kolmannessa erässä. Ingemar Johanssonin kuuluisa oikea suora osui Floyd Pattersonin leukaan. Floyd horjui kohti nurkkaustaan adrenaliinin kiihottaman ruotsalaisen hyökätessä vielä sivusta. Hän iski Pattersonia ensin leukaperiin ja sitten vielä takaraivoon. Rättiväsynyt Patterson oli enää pelkkä heittopussi. Tuomari keskeytti ottelun.

      Suurin osa raitin laidalla televisiosta ottelua seuranneista piti Johanssonin käyttäytymistä törkeänä. Tuomion peruuttamista vaadittiin kovaäänisesti. Antti oli ratkaisuun tyytyväinen. Kävellessään hymyillen muutaman sadan metrin päähän taksikopille hän sai päähänsä huikean ajatuksen. Taukotuvan portaille päästyään hän naurahti ääneen miettiessään etukäteen vaimonsa suhtautumista esikoiselleen äsken keksimäänsä etunimeen.

      Tuvassa istuskeleva Armas päätteli jo hyväntuulisen tulijan nähdessään hävinneensä vedon. Antin antaman otteluraportin jälkeen Armas ihmetteli lopputulosta. Hän sanoi maksavansa velkansa heti seuraavasta Seinäjoelle tilattavasta kyydistä.

      6.

      Ingo parempi kuin Malakias

      Anja ja Antti, Kauhava 27.6.1959

      Antti ja Anja asuivat kirkonkylän ulkopuolella. He olivat muuttaneet peltojen keskelle rakennettuun omakotitaloonsa puolisen vuotta ennen esikoisensa syntymää. Siihen asti heidän asuntonaan oli ollut Antin vanhempien maatilan punamullatun päärakennuksen yläkerran huone. Sinne pariskunta oli muuttanut heti kihlauduttuaan.

      Nuorten katseet olivat kohdanneet ensimmäisen kerran paikallisissa tansseissa, joissa Antin orkesteri oli soittanut. Anja oli tullut Rytmihallin iltamiin tyttöystävänsä Raijan kanssa. Illan kuluessa Anjan huomio oli kiinnittynyt orkesterin vaaleaan hanuristiin, joka oli osannut tulkita hienosti ajan iskelmiä. Anja oli kuunnellut orkesteria välillä aivan esiintymiskorokkeen edessä. Antti oli huomannut hänet. Naisen hymy ja iloiset silmät olivat jääneet hänen mieleensä.

      Pari viikkoa myöhemmin Antti oli seisonut apteekissa jonottamassa yskänlääkettä. Hän oli tunnistanut edessään seisoneen naisen tanssi-illan naiseksi. Heidän välillään oli käynnistynyt keskustelu paikkakuntaa kohdanneesta flunssa-aallosta, joka oli näkynyt apteekissa asiakkaiden tulvana.

      Antin orkesterilla oli seuraavana lauantaina vapaailta. Jonottaessaan Antti oli kertonut menevänsä kuuntelemaan Rytmihallille Mauri Koivuniemen orkesteria. Antti oli kehunut seinäjokelaista yhtyettä ja erityisesti sen nuorta laulusolistia Paulaa. Anja oli suunnitellut samaa, jos vain saisi houkutelluksi Raijan mukaansa.

      Antti saapui tanssipaikalle ensimmäisten joukossa. Hän jaloitteli salin ja kahvilan väliä, kävi välillä ulkona ottamassa happea tarkkaillen paikalle saapuvia. Orkesterin jo aloitettua esiintymisensä Antti kuunteli seinäjokelaisten kollegojensa soittoa esiintymislavan tuntumassa ja vilkuili ympärilleen. Orkesterin ensimmäisen soittorupeaman oltua jo lopuillaan hän ajatteli, ettei Anja ollut saanut houkutelluksi ystäväänsä mukaansa tansseihin. Tai sitten tuo tähtisilmäinen neito ei yksinkertaisesti ollut kiinnostunut tapaamaan apteekissa kohtaamaansa miestä. Hän oli siirtymässä kahville puhvetin puolelle, kun hän pysähtyi ja tarkensi katsettaan. Hänen ryhtinsä suoristui, kun hän havaitsi salin toiselta laidalta tanssiparien lomitse kaksi sisään astuvaa naista. Toisen heistä hän tunnisti Anjaksi ja toisen hän arvasi Raijaksi. Illan aikana Antti ei tanssittanut ketään muuta kuin Anjaa. Saattaessaan tanssikumppaniaan naisten puolelle Antti huomasi Anjan ontuvan oikeaa jalkaansa. Hän arveli Anjan loukanneen sen eikä ruvennut kyselemään asiasta enempää.

      Reilu vuosi myöhemmin tanssittiin Anjan ja Antin häitä. Sulhasen isä Eino ja äiti Liisa olivat tuumineet, että kun heidän ainoa poikansa menisi kerran naimisiin, he ottaisivat mielellään vastuun häiden järjestelyistä. Sen he olivat esittäneet myös morsiamen vanhemmille Elville ja Nikolaille, jotka suostuivat siihen mielellään pientilallisina, monilapsisen evakkoperheen huoltajina.

      Komeat häät niistä tulivatkin. Kutsun oli ottanut vastaan parisataa sulhasen ja morsiamen tuttavaa, jotka saapuivat kirkkovihkimisen jälkeen Rytmihallille. Myös Anjan sisaret ja veli olivat päässeet tulemaan paikalle. Sisarista kaksi vanhinta asui Ruotsissa ja kaksi keskimmäistä pääkaupungissa. Veli hoiti vanhempiensa kanssa kotitilaa. Morsian piti sisaruskatraan tapaamista sormusten pujottamisen ja häävalssin jälkeen päivän huippukohtana.

      - Tällaiset menot piti järjestää, että sain teidät taas koolle pitkästä aikaa, Anja nauratti sisarusparvea.

      Myös Elvi ja Nikolai viihtyivät hyvin ja jatkoivat tanssiaisten jälkeen tarinointia Antin vanhempien kanssa Jaakkoloiden perintötilalla Iso-Jaakkolassa.

      Anja oli pitänyt tanssihäitä aluksi turhan suureellisina, mutta kun vieraat olivat poistuneet tahoilleen, hän kiitti Antin vanhempia ikimuistoisen mukavista juhlista. Lukemattomien onnittelujen ja halausten jälkeen hän sanoi tunteneensa ensimmäisen kerran olevansa tasavertainen paikallisten ihmisten parissa. Tunteja kestäneet juhlallisuudet sekä sulhasen ja häävieraiden pyörittämät kymmenet tanssit tuntuivat illalla Anjan jaloissa ja lonkan seudulla. Lievä jomotus ei kuitenkaan häirinnyt hääyötä. Anja tunsi itsensä onnellisemmaksi ja myös täydellisemmäksi kuin koskaan aiemmin.

      - Kehuin sinua kylän miehille harvinaisen lämpimäksi ja kauniiksi vaimoksi. Jouduin lisäämään, etteivät omat suunnitelmanikaan pelota sinua, koska olet kokenut elämäsi aikana niin paljon. Tavoitteeseen pääsee vain uskomalla omaan asiaansa, Antti sanoi johdattaen Anjan hellästi lakanoiden väliin.

      Pari vietti hääyönsä jo tutuksi käyneessä Antin vanhempien talon yläkerran huoneessa. Heille tuntui kuitenkin olevan aivan yhdentekevää, minkälaisessa ympäristössä he yönsä viettivät. Anja ja Antti näkivät ja kokivat vain toisensa aistien puolisoistaan hehkuvan onnen.

      Pariskunnan ensimmäisestä asunnosta, kaksifooninkisen pohjalaistalon yläkerrasta vain parin sadan metrin päähän oli ryhdytty rakentamaan reilun vuoden kuluttua aravalainoitettua omakotitaloa. Sen valmistuttua oli muutto omaan kotiin ollut fyysinen koettelemus raskaana olleelle ja mattokutomossa vuorotöissä käyvälle Anjalle.

СКАЧАТЬ