Pater Paulus: Ivailu yhdessä näytöksessä. Yrjö Weijola

Чтение книги онлайн.

      Nyt nauroin taas! Ei sovi nauru tässä,

      on miehen onnesta nyt kysymys,

      on onnettuutta koitettava välttää.

      Mut miten? Miten narri sitä voisi?

      No miksei sentään!

      Lasna ollessani

      mun isä lausui mulle juuri näin:

      "Oi rakas lapsi, sull' on narrin lahjat!

      Mut lahjoja ne ovat nekin myös!

      Sait viisaan pään ja kyttyrän, siis tiedä,

      et muuksi kelpaa sä kuin narriksi,

      sä vaikka oisit kuinka rikkiviisas

      ja kuinka oppinut. Sull' ompi kyttyrä,

      ja sitä, sitä katsoo elämä

      ja miettii katsoissaan, kas tuoss' on narri.

      Siis pidä hyvänäsi kyttyrä

      ja ole narri, ällös häpeä,

      jos maailmakin nauraa, pilkkaa sua.

      Voit saada hyvää aikaan narrinakin."

      Niin lausui isäni, ja nyt, nyt olen narri!

      Mut oikein jos mä tunnen ammattini,

      voin näinkin lähimmäistä hyödyttää,

      jos tahdon hyödyttää.

      Juur vasta solvas

      mua lakeija. Mun tulis ehkä kostaa?

      Jos oisin tavallinen ihminen,

      niin kyllä kostaisin, mut olen narri!

      Ei sovi minun arvolleni kosto,

      siks' olen liian hyvä!

      Toimeen siis!

      Oi armahani, sulo Colombina!

      Et sulhoasi saa, mä takaan sen!

      Mut neitsyenä (nauraa) vielä maata saat

      sä toiset vuotta kolmekymmentä!

      Oi armas Colombina, Colombina!

      Hän suostui heti kohta, omituista!

      En tiennyt lainkaan, että tyttäreni

      sua rakastais.

      Vai et?

      En tottamaar!

      Mut vähät siitä, nyt on juttu selvä,

      häät vietetään jo tänään.

      Minä lähden

      nyt kohta ostoksille, ostan viiniä.

      Se oisi tarpeetonta!

      Mikä? Viinikö?

      Ei, ostaminen oisi tarpeetonta.

      Tääll' onhan oma viinikellari,

      ei herra laske, kuinka monta siellä

      on pulloa.

      En siihen suostu, en.

      Ei sovi se.

      Ei sovi se? No miks'ei?

      En, en, en tahdo häitäni mä tahrata!

      Vai niin! Sä olet kovin nuori vielä!

      Maailma kyllä neuvoo säästämään!

      En tahdo kieltää sua ostamasta.

      Voit ostaa, jos niin tahdot. – Vanhempana

      ja kokeneempana sua neuvoin vaan.

      Kai lienee kysyttävä morsiolta,

      hän mitä tahtoo häihin ostettavan.

      Voi olla viisainta, voi olla viisainta.

      Mä muuten pelkään hänen suuttuvan,

      kas hän on hiukan – — —

      Mitä on hän hiukan?

      Ei mitään. Siivo on hän, myöntyväinen,

      sen vielä näet!

      Sen mä kyllä uskon. —

      Mut pyydä häntä ulos meidän luo,

      niin saamme neuvotella.

      Pyydän heti.

      En koskaan aavistaakaan saattanut,

      näin onnellinen että voisin olla.

      Ja onneni on kaksinkertainen,

      kun ajattelen, että kauvan, kauvan

      se kestää.

      Ihmeellistä, ihmeellistä!

      Mä köyhän kyntömiehen köyhä poika,

      mä tulen kaukaa sydänmaasta tänne,

      tään näen loiston, näen ihanuuden,

      tää minut sokaisee. Tää on kuin unta,

      en tätä käsitä. Mä myöskin nyt

      oon yhtä kauniit, pulskat vaatteet saanut

      kuin muut, ja kaunis, kaunis Colombina

      on tänään mun. Oi onnea, en moista

      ois ansainnut.