Pater Paulus: Ivailu yhdessä näytöksessä. Yrjö Weijola

Чтение книги онлайн.

      Ja kaikkia ne suosii ihmiset

      kuin narrejakin! Tuokin irvihammas

      on päässyt meidän herran suosioon.

      No sanos muuta!

      Kerran markkinoilla

      sai herra nähdä narriraukan tuon

      ja tänne toi. Nyt usein iltaan myöhään

      hän narrin kaskuja vaan kuuntelee.

      Hän väittää niitä sangen viisahiksi,

      mut miten lienee, minust' on ne tyhmät.

      Niin minustakin on, sä totta puhut.

      Jo nimensäkin ompi pähkähullu!

      Mi miehen nimi ompi "Pater Paulus"?

      Se mitä merkitsee?

      En ymmärrä! —

      Mut mitä täällä näin sä varhain teet?

      Sä sanoit laulaneesi? Niinkö oli?

      Niin. – Lauloin hiukan sinun tyttärelles.

      Mä häntä kauvan olen katsellut,

      hän mua miellyttää. Hän tosin ei oo nuori,

      mut viehättävä on hän sekä viisas.

      Vai niinkö tuumit. Taidat rakastaa?

      En sitä kieltää voi.

      Ja mitä aijot?

      Sä arvaathan sen itse. Onnellinen

      mä oisin, jos hän suostuis ottamaan

      mun mieheksensä; hänen olet isä,

      mun sulta tulee häntä ensin pyytää.

      Sä oothan pulska mies. Sun sukus tosin

      ei ole suuri, mutta olethan

      sä suuren herran palvelija, myöskin

      sull' lienee rahaa.

      Ompa sitäkin!

      No kuinka paljon?

      Sata kultarahaa.

      Se vähän on. Ei vaimos elä sillä,

      hän on mun tyttäreni, minun, minun,

      ja minä olen – — —

      Hovimestari!

      Siis miksi ylpeilet? No tyttös tänne!

      Siis lyödään kättä!

      Mietin hiukan vielä!

      Se mitä enää auttaa asiassa?

      No tuohon käteen siis, no – anna pois!

      En tiedä oikein, hiukan epäilen.

      Sä olet köyhä.

      Aivan kyllin rikas!

      No – sama se!

      Oi kiitos, kiitos, kiitos!

      Ja koska häät?

      No vaikka tänään jo,

      jos tyttö suostuu.

      Olen siitä varma!

      Hän kyllä suostuu.

      Tietysti hän suostuu!

      No astu sisään! Maljasi mä juon,

      mun vävypoikani!

      Oi kiitos, kiitos!

      Ai kuulehan! Mä kaikki kysyin sulta,

      mut yhden unhotin. No vähät siitä!

      Sä ootko kunnon mies?

      Voit olla varma.

      La-aula, laula, laula sa!

      Niin ihmeen hullunkurista on tää,

      ja samalla niin perin surullista,

      mut en voi sentään olla nauramatta.

      Tuo Colombina!

      Colombina?

      Tuo!

      Saa tänään vihdoin miehen!

      Colombina!

      Niin, СКАЧАТЬ