Komisario Palmun erehdys / Ошибка комиссара Палму. Книга для чтения на финском языке. Мика Валтари

Чтение книги онлайн.

СКАЧАТЬ ja koko hänen varmuutensa järkkyi. »Mies on mielenvikainen!» hän parahti pelästyksestä kimeällä äänellä.

      Minulla ei myöskään ollut aavistusta Palmun sanojen tarkoituksesta, mutta Kokin silmissä näin valpastuvan ilmeen ja hän nyökkäsi itsekseen päätään.

      »Ja asioiden tässä vaiheessa», jatkoi Palmu tyynesti, »minun on myös saatava selville, miksi täällä juuri tänä aamuna on näin ihmeteltävä väenkokous. Mitä asiaa esimerkiksi insinööri Vaaralla oli herra Rygseckille?»

      Insinöörin kasvot vavahtivat ja kädet puristuivat nyrkkiin. Oli ilmeistä, ettei hän enää voinut eikä tahtonut hillitä itseään. »Ei niin, että se lainkaan kuuluisi teihin, komisario», hän sanoi vihasta vapisevalla äänellä, »mutta minulla ei ole mitään salattavaa! Ja siksi voin mielihyvin kertoa, että tulin tänne tänä aamuna iskeäkseni Bruno-herran leuan sijoiltaan, muuratakseni hänen silmänsä umpeen, sanalla sanoen, antaakseni hänelle sellaisen selkäsaunan, että hän kerrankin muistaisi saaneensa. Riittääkö?»

      Tuskin sanat olivat kajahtaneet loppuun, kun Amalia Rygseck välittömän tunteensa pakottamana astui hänen luokseen, ojensi hänelle luisevan petolinnunkouransa ja sanoi kasvot hymyyn sulaen: »Insinööri Vaara! Sallikaa paljon kärsineen vanhan naisen puristaa kättänne. Te olette kunnian mies!»

      Ja hän ravisti lämpimästi insinööri Vaaran hämmästyksestä herpaantunutta kättä. Mutta Palmu halusi käyttää hyväkseen Vaaran avomielistä mielentilaa.

      »Te tulitte taloon klo 9.45, insinööri Vaara!» hän sanoi toteavasti. »Miten kulutitte aikanne odottaessanne herra Rygseckiä?»

      Insinööri katsoi kysyvästi Amalia Rygseckiin. Kysymys ei ilmeisesti ollut hänelle mieluinen. Mielenkuohu alkoi talttua ja hän palasi varovaiseen, harkitsevaan sävyynsä. »Batler sanoi tullessani isäntänsä jo nousseen ja men-neen kylpyyn», hän aloitti epäröivästi. »En ole tottunut täysin luottamaan Batlerin sanoihin. Sitä paitsi asiani oli yksityistä laatua, eikä minulla ollut halua tavata muita ihmisiä. Niinpä menin suoraan yläkertaan ravistaakseni Brunoa niskasta, mutta hän ei ollut enää makuuhuoneessaan. Siksi palasin alakertaan ja menin saliin odottamaan. Ehkä – ehkä pelkäsin hieman omaa kiivauttani.»

      »Entä miten kauan arviolta viivyitte tällä matkalla?» kysyi Palmu itsepintaisesti.

      Insinööri Vaara tuumi, punastui hieman ja epäröi jälleen ilmeisesti. »Luullakseni kymmenisen minuuttia», hän tunnusti vastahakoisesti.

      »Hm», arveli Palmu ja kohotti kulmakarvojaan.

      »Olitteko tosiaan niin kauan poissa?» kysyi vanhaneiti Rygseck hieman kummastuneena sekaantuen keskusteluun. »Eipä silti, Alli-rouvalla ja minulla oli siksi tärkeää keskusteltavaa, että aika saattoi kulua huomaamatta.»

      »Rohkenenko kysyä —?» aloitti Palmu anteeksipyytävästi

      Amalia Rygseck seivästi hänen katseellaan. »Koska kerran olemme näin pitkällä, tahdon olla yhtä suora kuin insinööri Vaara. Ei ole mitään syytä salata, että Alli – hm – rouva Rygseck ja minä neuvottelimme parhaasta ja nopeimmasta menettelytavasta Brunon saattamiseksi holhouksen alaiseksi! Sitä varten pyysin hänet mukaani tänä aamuna Brunoa tapaamaan. Aioimme viimeisen kerran hyvällä saada Brunon suostumaan laitoshoitoon.»

      Se oli nyt sanottu ja hän katsoi voitonriemuisesti ympärilleen.

      »Mutta täti —!» sanoi Aimo Rykämö soimaavasti.

      »Suu kiinni, Aimo! Sinulla ei ole mitään syytä puolustella Brunoa. Pidä vain itse varasi!»

      Komisario Palmu puuttui puheeseen: »Insinööri Vaara oli siis kymmenisen minuuttia poissa ja palasi sit-ten saliin. Liikkuiko kukaan hallissa sinä aikana?» hän kysyi kärsivällisesti.

      »Salin ovi oli kiinni, hallista tuli kylmää!» selitti van-haneiti jäykästi. »Sitä paitsi keskustelimme, niinkuin jo sanoin. Minä ainakaan en kuullut mitään. Mutta miksi sitä kysytte?»

      Insinööri Vaara ei voinut enää hillitä maltittomuuttaan. »Komisario Palmu!» hän sanoi kylmästi. »Lienen jo selittänyt käyntini tarkoituksen ja kaiken muun, mitä minulta voitte vaatia. Minun on nyt ehdottomasti jouduttava konttoriin! Hyvästi!»

      Hän kumarsi nopeasti ja kääntyi lähteäkseen. Mutta Palmu kiirehti pidättämään häntä. »Seis!» hän huudahti. »Pieni hetkinen vielä. Sanoin jo etsiväni erästä langanpätkää. Nyt olisi oman itsenne kannalta selvintä, jos an-taisitte apulaiseni tarkastaa taskunne, ennen kuin lähdette. Sen jälkeen minulla ei ole mitään poistumistanne vastaan.»

      Kysymyksen vaikutus oli yllättävä. Insinööri Vaara punastui ensin vihasta, mutta sitten hänen kasvonsa kalpenivat siinä määrin, että niiden pohjan harmaus paistoi luonnottamana ihon ruskeutta vasten. »Se – se on loukkaus!» hän änkytti vihdoin epävarmasti. »Saatte – saatte vielä vastata tästä. Luulen, että tapaamme uudelleen pikemmin kuin uskottekaan!»

      »Kunhan olette ehtinyt kieliä kaiken johtaja Rygseckille, korkealle esimiehellenne, eikö niin?» sanoi Palmu tyynesti. »Te siis ette anna tarkastaa taskujanne?»

      Vaara ei katsonut kysymystä enää vastaamisen arvoiseksi. Hän kääntyi ja törmäsi vihasta suunniltaan ylös portaita. Portaiden yläpäässä hän oli vähällä kaataa Airi Rykämön, joka juuri oli tulossa hallista.

      »Erik!» huudahti tyttö ja tarrautui hänen käsivarteensa. »Minne sinä juokset? Mitä on tapahtunut?»

      Mutta insinööri Vaara tempautui epäkohteliaasti irti hänen otteestaan ja sysäsi hänet seinää vasten. »Oh, painu hiiteen!» hän sanoi sanomaton kyllästys ja kärsimys äänessään ja hävisi näkyvistä.

      Tyttö jäi kalpeana tuijottamaan hänen jälkeensä. »Mitä on tapahtunut?» hän kysyi sitten kääntyen meihin päin ja puristaen epätoivoisesti nyrkkejään rintaansa vasten. »Mikä Erikiä vaivaa?»

      Aimo Rykämö katsoi nähtävästi, että häntä oli jo tar-peeksi laiminlyöty. »Erik on böbi!» hän ilmoitti valaisevasta »Pelkään, että täällä moni muukin on böbi! Minä en ymmärrä mitään, eikä kukaan selitä minulle mitään.»

      Mutta hän sai edelleen kärsiä viattomasta tietämättömyydestään, sillä samassa kurkisti insinööri Vaara vie-lä kerran hallin ovesta portaihin. Hän oli menossa, hänellä oli jo hattu päässä ja hän puristi tiukasti hansikkaita käsissään.

      »Airi!» hän sanoi pakottaen äänensä luonnottoman tyyneksi. »Varo jokaista sanaa, minkä sanot. Sinun ei tar-vitse selittää mitään, ellet itse tahdo. Komisariolla ei ole oikeutta kiusata sinua.»

      »Enhän minä —», aloitti tyttö ärtyneesti, mutta ovi paiskautui kiinni kesken sanojen. Insinööri Vaara meni jo ja tyttö puraisi huultaan harmin ja närkästyksen kyynelet ruskeissa silmissään. Sitten uhma nousi hänen kasvoihinsa, hän viskasi kopeasti niskaansa. »Aimo!» hän sanoi. »Mistä on kysymys?»

      »Sähkönappulasta», sanoi Aimo ylenkatseellisesti. »Batler kiersi sähkönappulaa ja minä näin sen, mutta Erik kieltää minua sanomasta, että näin, miten Batler kiersi sähkönappulaa. Itse hän ei muka nähnyt, mutta tietysti hän näki. Kaikki ovat aivan böbejä. Koko juttu on aivan emäböbi.»

      Hän olisi luultavasti jatkanut sähkönappulan vatkaamista, ellei Amalia Rygseck olisi läväyttänyt häntä sormille СКАЧАТЬ