Paljo melua tyhjästä. Уильям Шекспир

Чтение книги онлайн.

СКАЧАТЬ Että minä en tunne, kuinka häntä voi rakastaa, enkä tiedä, miten hän sen ansaitsee, se on vakaumus, jota mikään liekki ei voi minusta sulattaa irti; siitä menen vaikka polttoroviolle.

      DON PEDRO. Sinä olet aina ollut paatunut kerettiläinen, mitä kauneuden halveksimiseen tulee.

      CLAUDIO. Eikä ole koskaan voinut osassaan pysyä muuten, kuin pakottamalla tahtoaan.

      BENEDIKT. Että nainen minut synnytti, siitä häntä kiitän; että hän minut kasvatti, siitä niinikään häntä nöyrimmästi kiitän; mutta että kantaisin sarvea otsassani tai ripustaisin jahtitorveni näkymättömään kantohihnaan, sitä eivät naiset voine minulta vaatia. Etten tekisi heille sitä vääryyttä, että epäilisin ketään heistä, niin tahdon itselleni pidättää sen oikeuden, etten usko ketään heistä; ja kun otan siitä viisua, niin on viisun loppu se, että jään vanhaksipojaksi.

      DON PEDRO. Kyllä vielä, ennenkuin kuolen, näen sinut kalpeana rakkaudesta.

      BENEDIKT. Vihasta, taudista taikka nälästä, hyvä prinssi, vaan ette rakkaudesta. Jos koskaan näette, että rakkaudesta menetän enemmän verta, kuin minkä voi korvata pullollinen viiniä, niin saatte silmäni puhkaista ballaadin sepustajan kynällä tai ripustaa minut porttolan ovikilveksi ja kirjoittaa alle: "sokea Cupido".

      DON PEDRO. Hyvä; jos koskaan tästä uskostasi luovut, niin kyllä joudut makean naurun esineeksi.

      BENEDIKT. Jos sen teen, niin saatte ripustaa minut, kuin kissan puteliin ja ampua minua,[3] ja sitä, joka minuun osaa, saatte taputtaa olkapäälle ja kutsua Aatamiksi.[4]

      DON PEDRO. No niin, se aika vielä tulee, "Ett' ikeen alle villi härkä taipuu".

      BENEDIKT. Sen tehköön villi härkä; mutta jos koskaan järkevä Benedikt sen tekee, niin kiskokaa sarvet härän päästä ja pankaa ne minun otsaani, ja antakaa sitten jonkun poropeukalon kuvata minut, ja yhtä suurilla kirjaimilla, kuin on tapana ilmoittaa: "Tässä saa hyviä hevosia vuokrata", präntätkää kuvani alle: "Tässä on nähtävänä Benedikt, se nainut mies".

      CLAUDIO. Jos semmoista tapahtuisi, tulisit varmaan sarvihulluksi.

      DON PEDRO. Varo! Jos Cupido ei ole koko viinikkoansa Venetiassa tyhjentänyt,[5] niin saanet ennen pitkää täristä hänen edessään.

      BENEDIKT. Silloin täytyy ensin tulla maantäristys.

      DON PEDRO. No, no, toinen tunti, toinen tuuma. Sill'aikaa, rakas signor Benedikt, mene Leonaton luo, vie terveisiä minulta ja sano, että kyllä tulen illalliselle; hän on varmaan tehnyt suuria valmistuksia.

      BENEDIKT. Sellaisen lähetyksen uskon vielä voivani täyttää, ja nyt jätän teidät —

      CLAUDIO. "Herran haltuun; annettu talossani" – jos minulla semmoista olisi, —

      DON PEDRO. "Kuudentena heinäkuuta: uskollinen ystävänne Benedikt."

      BENEDIKT. No, no, pilkka pois! Koko teidän pakinanne on joskus tilkuilla reunustettua, ja reunus on sangen huonosti kurottu kiinni. Ennenkuin vasta tällaisia rikkikulutettuja pilapätkiä käytätte, tutkikaa ensin omaatuntoanne, ja sillä jätän teidät hyvästi.

      (Menee.)

      CLAUDIO.

      Nyt voisitte mua auttaa, jalo prinssi.

      DON PEDRO.

      Neuvoilles ystävyyteni on altis;

      Sit' opeta, niin vaikeimmankin läksyn

      Se helpost' oppii, kun se vain sua auttaa.

      CLAUDIO.

      Leonatoll' onko poikaa, hyvä prinssi?

      DON PEDRO.

      Ei, muut' ei hällä perijää kuin Hero.

      Hänt' aatteletko, Claudio?

      CLAUDIO.

      Oi, prinssi,

      Nyt päättyneen kun sodan alotitte,

      Soturin silmin hänet näin, ja mua

      Hän miellytti; mut raaka sotavirka

      Ei lemmeks suonut mieltymyksen kasvaa.

      Mut nyt kun palajan ja sotatuumat

      On väistyneet, niin niiden sijan täyttää

      Ihana sulotunne, joka kuiskaa,

      Kuink' on tuo Hero viehkeä, ja sanoo

      Ett' ennen sotaa mielistyin jo häneen.

      DON PEDRO.

      Sin' olet niinkuin kaikki rakastajat:

      Upotat kuulijasi sanatulvaan.

      Jos lemmit Heroa, niin huolet' ollos;

      Ma puhun hänen sekä isän kanssa,

      Ja tytön saat. Tuo eikö tarkoitukses,

      Noin somasti kun puhees sommittelit?

      CLAUDIO.

      Olette oiva lemmen vaalija,

      Kun muodosta jo lemmentuskan näätte.

      Jott' ylen rutolta ei lempi näyttäis,

      Venyvin puhein kaunistaa sit' aioin.

      DON PEDRO.

      Miks tehdä silta leveämmäks virtaa!

      Kun hätä suurin on, on apu lähin.

      Se sulle tarjon' on; sa lemmit: hyvä,

      Ja minä sulle hankin apukeinot.

      Tän' iltana on, näet, naamiaiset;

      Sua siellä valepuvuss' osoittelen

      Ja sanon Herolle, ett' olen Claudio,

      Ja tytön poveen sydämmeni valan

      Ja lempiluotteitteni valtavalla

      Ma rynnäköllä korvans' otan vangiks.

      Isälle sitten asiasta puhun,

      Ja sun on tyttö, se sen virren loppu.

      Ja tuumasta nyt heti käydään toimeen.

      (Menevät.)

       Toinen kohtaus

      Huone Lennaton talossa

      (Leonato ja Antonio tulevat.)

      LEONATO. No, veli hyvä, missä on poikasi, minun lankoni? – Onko hän hankkinut soittajia?

      ANTONIO. Hän sitä täydessä hommassa puuhaa. Mutta, veliseni, voin kertoa sinulle kummia uutisia, joita et olisi ikänäsi saattanut uneksiakaan.

      LEONATO. Hyviäkö ovat?

      ANTONIO. Riippuu siitä, miksi loppu ne leimaa; kaunis on kuori; hyviltä näyttävät päältäpäin. Eräs minun palvelijani sattui kuulemaan prinssin ja kreivi Claudion keskustelua, kun kävelivät tiheässä lehtokujassa puutarhassani. Prinssi Claudiolle ilmaisi rakastavansa veljentytärtäni, sinun tytärtäsi, ja aikovansa hänelle tunnustaa rakkautensa tänä iltana tanssiaisissa; ja СКАЧАТЬ