Säkeniä, Kokous runoelmia. Ahlqvist August

Чтение книги онлайн.

              Yks' rengas kahleistasi

              Nyt katkes', Suomi, taas:

              Selvillä sanoillasi

              Nyt lak' on lukeas,

              Jok' oikean ja väärän

              Eroittaa toisistaan,

              Ja lausuu, minkä määrän

              Vapauttas sallitaan.

              Despootti saattaa sortaa

              Lain vangiks' allensa,

              Lain muurit rikki murtaa,

              Oikeuden tallata;

              Hän Themin alttarilta

              Voi tulen temmata,

              Sen viedä ihmisiltä,

              Yöks' päivän tummentaa.

              Vaan vaikka hän sen heittäis

              Aluenjärvehen,

              Ja vuorillakin peittäis

              Maan paksuun mantereen;

              Niin kipinäinen sielläi

              Kytisi oikeutta,

              Maailmaa ei hän vieläi

              Vois ijäks' orjentaa.

              Ois Deak-Väinämöinen

              Tok' vielä silloinki,

              Jost' aika tumma, öinen

              Tukalaks' tuntuisi:

              Se pyytäisi sen sieltä

              Ja syttäis jällehen,

              Ja kansalaisten tieltä

              Pois loistais vääryyden.

              Sä, Suomalainen, kulje

              Lain tietä aina vaan;

              Sä älä toista polje,

              Äl' itsees poljeta!

              Kuin kansa eksymättä

              Oikeutta noudattaa,

              Ehdotta, estymättä

              Perivi oikeus maan.

              Ah äiti armahani,

              Sä, surkee Suomenmaa,

              Kuin katson vaivojasi,

              Sydäntän' kouristaa!

              Kyll' usein uhkui ennen

              Ravinto rinnoistas,

              Runsaudell' äitinlemmen

              Sä ruokit lapsias.

              Nyt ompi kasvos kalvas,

              Ja rintas tyhjät on;

              Nyt silmäs, ennen valpas,

              On tumma, tuikkeeton.

              Sun sydäntäsi tuimaa,

              Ja nälkä sull' on nyt;

              Ja päätäsikin huimaa

              Jo tuska yltynyt.

              Oi äiti, tänne pääsi

              Mun paina parmaillen',

              Niin sua viihdyttääni

              Ees laulan itkien!

              Ees laulan, torjuks' Tuonen

              Omalla kielelläs;

              Jos auttais: sydänsuonen'

              Puhkaisin mielellän';

              Johtaisin suuhus johdon

              Sulinta vertani,

              Kuin tietäisin tään rohdon

              Sun saavan terveeksi!

              Oli kolkko: mä kangasta kuljin

              Lumi singoten silmihin lyö;

              Jop' on päiväki maillensa mennyt,

              Pian jontuvi jouluinen yö. —

              Kuka tuo, joka hoippuvi tuolla

              Maantietä mun eelläni päin?

              Koto kaukana lienevi sillä,

              Joka matkall' on tuiskussa näin!

              Hepo joutuen juoksi sen kiinni.

              Mitä? Vaimo! Ja lapsonen myös!

              "Kuhun СКАЧАТЬ