Säkeniä, Kokous runoelmia. Ahlqvist August
Чтение книги онлайн.

Читать онлайн книгу Säkeniä, Kokous runoelmia - Ahlqvist August страница 6

Название: Säkeniä, Kokous runoelmia

Автор: Ahlqvist August

Издательство: Public Domain

Жанр: Зарубежные стихи

Серия:

isbn:

isbn:

СКАЧАТЬ salot kuin siniset on,

              Puut kuinka tuuheat,

              Ja kuin humina hongikon

              Syv' on ja jylhä, ponneton,

              Ja tuulet lauhkeat!

              Ja kussa tähdet tuikkavat

              Kovalla talvella,

              Ja kussa Pohjan valkeat

              Suloisemmasti suihkavat

              Kuin Savon taivaalla?

              Tok' yhtä vielä muistelen,

              Sen suihke armaampi,

              Se silmä on Savottaren,

              Johonka taivas loistehen

              Ja sinens' yhdisti.

              Me emme liioin kerskuko,

              Sanomme kumminkin:

              Muu Suomi, ellys ilkkuko,

              Jos meill' on hoikka kukkaro,

              Jos köyhiks' keksittiin.

              Useinpa pelto kultainen

              Se sulla kellerti,

              Kuin meidän vaivan, viljehen

              Kumohon löi vihoillinen

              Ja poltti tuhkaksi.

              Ja monta kertaa sattui niin,

              Kuin meitä vainot löit,

              Kuin vaimot, lapset kaadettiin

              Ja miehet sortui sotihin,

              Sä rauhan leipää söit.

              Jos kielin voisi kertoa

              Näkönsä vanhat puut,

              Ja meidän vaarat virkkoa,

              Ja meidän laaksot lausua,

              Sanella salmensuut;

              Niin niistäpä useampi

              Hyv' ois todistamaan:

              "Täss' Savon joukko tappeli,

              Ja joka kynsi kylmeni

              Edestä Suomenmaan!"

              Siis maat' en muuta tietää voi

              Savoa kalliimpaa,

              Ja mulle ei mikään niin soi

              Kaikesta, minkä Luoja loi,

              Kuin: "armas Savonmaa!"

      Suomen valta

              Nonse, riennä, Suomen kieli,

              Korkealle kaikumaan!

              Suomen kieli, Suomen mieli,

              Niiss' on suoja Suomenmaan:

              Yksi mieli, yksi kieli

              Väinön kansan soinnuttaa.

              Nouse, riennä, Suomen kieli,

              Korkealle kaikumaan!

              Suomalaisen kuokka, aura

              Kyntäneet on Suomenmaan;

              Kasvoi vehnä taikka kaura,

              Maa on meidän perkamaa.

              Kelläs täss' ois äänen vuoro

              Meidän maata johdattaa?

              Nouse siis sä, Suomen kieli,

              Korkealle kaikumaan!

              Suomalainen yksin kesti

              Ruton, näljän aikana,

              Yksin miekallansa esti

              Vihoillisen maastansa;

              Suomalain' siis yksin käyköön

              Käsin ohjiin onnensa.

              Nouse, nouse, Suomen kieli,

              Korkealle kaikumaan!

              Äänisjärvi, Pohjanlahti,

              Auranrannat, Vienansuu,

              Siin' on, Suomalainen, mahti,

              Jok' ei oo kenenkään muun,

              Sillä maalla sie oot vahti;

              Älä ääntäs halveksu!

              Nouse, riennä, Suomen kieli,

              Korkealle kaikumaan!

      Sotamarssi

(Porrassalmen tappelun muistoksi.)

              Syttynyt on sota julma,

              Vihan liekki leimuaa;

              Punainen on Pohjan kulma,

              Verta, tulta ennustaa.

              Rientäkäämme, Savolaiset,

              Sekä poijat Pohjolaiset,

              Myös sä, kansa Karjalan,

              Vihollista vastahan!

              Meidän hurraa kankaat kaikuu,

              Niinkuin tuhat ääntä ois,

              Vaarat virkkaa, rannat raikuu:

              Väkivalta täältä pois!

              Laukku selkään, miekka vyölle,

              Tulikeihäs olalle!

              Vihurina veren työlle

              Rientäkäämme rajalle!

              Rientäkäämme j.n.e.

              Meidän tääll' on niityt, pellot,

              Meidän lehdot, laaksot, puut;

              Meidän karjain kuuluu kellot:

              Meidän maata ei saa muut.

              Rientäkäämme j.n.e.

              Kas, kuin sotalippu liehuu,

              Entäin kohti etelää!

              Kohta СКАЧАТЬ