Vanhuudesta. Marcus Cicero
Чтение книги онлайн.

Читать онлайн книгу Vanhuudesta - Marcus Cicero страница 3

Название: Vanhuudesta

Автор: Marcus Cicero

Издательство: Public Domain

Жанр: Философия

Серия:

isbn:

isbn:

СКАЧАТЬ meille molemmille – vakuutan sen myös Scipion puolesta —, jos me toivoessamme tulla vanhoiksi tahi ainakin sitä varmasti halutessamme jo aikoja ennen saamme oppia sinulta, millä tavoin helpoimmin voimme kestää iän rasitusta.

      Cato: Tahdon sen tehdä mielelläni, Laelius, varsinkin, koska se teille molemmille sanojesi mukaan on mieleistä.

      Laelius: Haluamme todellakin, ellei se sinulle. Cato, tuota vaivaa, saada nähdä, millainen saavuttamasi päämäärä on, koska jo olet kulkenut tuon pitkän matkan, jota meidänkin on astuttava.

      3. Cato: Sen teen niin hyvin kuin voin, Laelius. Usein olen läsnäolevana kuunnellut ikätoverieni valituksia – vanhan sananlaskunkin mukaan yhtäläiset helpoimmin yhtyvät. Niinpä suunnilleen minun ikäisteni entisten konsulien Gaius Salinatorin ja Spurius Albinuksen oli tapana päivitellä toisinaan, että heillä ei ollut tarjona aistillisia huvituksia, joiden puuttuessa he pitivät elämää arvottomana, ja toisinaan taas, että saivat osakseen ylenkatsetta niiden puolelta, jotka tavallisesti olivat kunnioittaneet heitä. Mutta minusta nämä eivät näyttäneet syyttävän sitä, mitä oikeastaan piti syyttää. Sillä jos tuo tapahtuisi vanhuuden vaikutuksesta, tulisi sama kohtaamaan minua ja kaikkia muita vanhanpuoleisia miehiä. Mutta olen huomannut, että useiden vanhuus ei ole antanut aihetta valituksiin, koska nämä eivät ole pahoitelleet vapautumistaan himojen kahleista eivätkä ole liioin kärsineet omaistensa puolelta ylenkatsetta. Syy kaikkiin tuonlaisiin valituksiin johtuu luonteesta eikä iästä. Tasaiset vanhukset, jotka eivät ole ärtyisiä eivätkä epäystävällisiä, viettävät helppoja vanhuudenpäiviä, äreys ja tylyys taas ovat vastukseksi joka ikäkaudelle.

      Laelius: Kyllä niin on, kuin sanot, Cato; mutta ehkäpä joku voi sanoa, että vanhuus näyttää sinusta siedettävämmältä vaikutusvaltasi, varallisuutesi ja arvokkaan asemasi takia, mitkä sentään eivät saata tulla monenkaan osalle.

      Cato: Tuo todella kuulostaa joltain, Laelius, mutta eihän kaikki millään muotoa ole niistä riippuvaa. Niinpä esimerkiksi kerrotaan Themistokleen vastanneen riidan aikana eräälle seripholaiselle, joka oli sanonut, ettei Themistokles ollut saavuttanut loistavuutta oman kunniansa, vaan isänmaansa kunnian nojalla: "Totta tosiaan, minä en olisi milloinkaan tullut kuuluisaksi, jos olisin seripholainen, etkä sinä, vaikka olisitkin ateenalainen." Samaan tapaan voidaan sanoa vanhuudestakin. Vanhuus ei saata olla keveä viisaallekaan suurimmassa köyhyydessä eikä helppo houkkiolle suurimmassa varallisuudessakaan. Tieteet ja harjoitukset hyvissä avuissa ovat joka tapauksessa, Scipio ja Laelius, vanhuuden parhaimpia puolustuskeinoja vaivoja vastaan. Kun niitä joka ikäkausi harrastetaan, kantavat ne ihmeteltäviä hedelmiä pitkän ja toimekkaan elämän jälkeen sekä sentähden, etteivät ne milloinkaan meitä petä, eivät edes elämän viime hetkenäkään – mikä kuitenkin on mitä tärkeintä —, että sentähden, että tietoisuus hyvin vietetystä elämästä ja monen hyvän työn muisto ovat perin suloisia.

      4. Olen nuorukaisena rakastanut Qvintus Fabius Maximusta, Tarentumin valloittajaa, aivan kuin ikätoveriani, vaikka hän olikin vanhus. Siinä miehessä näet oli ystävällisyyden lieventämää arvokkuutta, eikä vanhuus muuttanut hänen luonnettaan. Kuitenkin aloin pitää häntä kunniassa, kun hän ei vielä ollut kovin vanha, mutta silti iäkäs. Sillä vuoden kuluttua syntymästäni oli hän ensi kerran konsulina, ja kun hän oli sinä neljättä kertaa, lähdin ihan nuorena hänen seurassaan sotamiehenä Capuan edustalle ja viisi vuotta senjälkeen Tarentumia vastaan. Sitten tulin neljä vuotta myöhemmin kvestoriksi. Tätä virkaa hoidin Tuditanuksen ja Cetheguksen ollessa konsuleina, silloin kuin Fabius vanhanpuoleisena miehenä puolusti Cinciuksen lahjuksia ja lahjoja koskevaa lakiehdotusta. Hän kävi sotia aivan kuin nuorukainen, vaikka hän oli peräti vanha, sekä hillitsi tyynellä kestävyydellään Hannibalia, joka riehui eteenpäin nuorukaisen lailla. Hänestä lausui ystävämme Ennius:

      "Yks on vankaks valtamme viipymisellähän saanut. Juoruja halpoen valtion vain hän onnea valvoi, siksipä miehen maine on kirkas nyt kuni ennen."

      Millä valppaudella, millä neuvokkuudella hän saikin Tarentumin valtaansa! Kun Salinator paettuaan linnaan, sittenkuin oli menettänyt kaupungin, kerskaili sanoen: "Minun avullani Sinä, Qvintus Fabius, olet valloittanut takaisin Tarentumin", virkkoi Fabius hymyillen hänelle minun kuullessani: "Totta kyllä, sillä, jollet Sinä olisi menettänyt sitä, en olisi koskaan valloittanut sitä." Hän oli yhtä etevä rauhan töissä kuin sodassa. Hän vastusti toisena konsulikautenaan niin kauan, kuin hän jaksoi, virkaveljensä Spurius Carviliuksen pysyessä toimettomana, kansantribuuni Gaius Flaminiusta, kun tämä vastoin senaatin mielipidettä tahtoi jakaa Picenumin ja Gallia cisalpinan alueen kansalle miesluvun mukaan. Vaikka hän olikin augurina, rohkeni hän väittää, että se tapahtui parhaiden ennusmerkkien mukaan, mikä tapahtui valtion hyväksi; se taas, mitä ehdotettiin valtion vahingoksi, ehdotettiin vastoin ennusmerkkejä. Olen oppinut tuntemaan paljon eteviä ominaisuuksia tässä miehessä; kuitenkaan ei mikään ole enemmän ihmeteltävää kuin se tapa, millä hän kesti mainion poikansa, entisen konsulin, kuoleman. Hänen ruumispuheensa on vielä saatavissamme. Emmekö pidä jokaista filosofia köykäisenä hänen rinnallaan lukiessamme sitä? Hän oli suuri julkisuudessa ja kansalaistensa silmien edessä, mutta vielä etevämpi perheensä keskuudessa. Millainen puhelahja, millainen opetuskyky ja millainen muinaisuuden tuntemus hänellä olikaan ja kuinka syvät tiedot augurioikeudessa! Hänellä oli paljon kirjallista sivistystä, ollakseen roomalainen. Hän muisti sekä kotimaan että myös ulkomaiden historian. Nautin silloin niin halukkaasti hänen keskustelustaan, ikäänkuin olisin aavistanut sitä, mikä todella tapahtui, nimittäin, ettei minulla hänen kuoltuaan enää olisi ketään, jolta voisin oppia.

      Конец ознакомительного фрагмента.

      Текст предоставлен ООО «ЛитРес».

      Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию на ЛитРес.

      Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.

/9j/4AAQSkZJRgABAQEASABIAAD/2wBDAAMCAgMCAgMDAwMEAwMEBQgFBQQEBQoHBwYIDAoMDAsKCwsNDhIQDQ4RDgsLEBYQERMUFRUVDA8XGBYUGBIUFRT/2wBDAQMEBAUEBQkFBQkUDQsNFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBT/wgARCAeoBXgDAREAAhEBAxEB/8QAHAABAQEAAwEBAQAAAAAAAAAAAQACAwcIBgUE/8QAGwEBAQEAAwEBAAAAAAAAAAAAAAECBAUGAwf/2gAMAwEAAhADEAAAAfjvQflwqZWFIFiNJJlqFIFiFBVBYIqhA0mrnM1EJEmJrdzEQ2SkC6sxLoySqQCQoKKpAqgSqErZmVsJaoSNMplYhJIxNbskiGqAlbMyxAukAVSFBRVAlUgVQVTMurMy1JEm7CBYiFIw1tJISoiWRMrERECqBpBRVIFUCVQVTMrQJESbsFIhQVSXKwpldJpBQF0lYSxG7njm1NWYmlMzTYQ2E1UooLu4JcrLtkBUyqiZVTSALAJAumWozLGkLSIUTja2zGWlMTWrAQlqUUDkucTUC7ucywmV0gCqaQJQFUBNWENmJpNWEShqwjE1u5jKpia1ZRUS1KKRyXPFNSqaszLEEurAlWUFkFFUFU1YRUSqIKEbucTWZd2RkTMqVCxJokjdzxzUqmkysAkCqQEqikoC7uYxNaZyqKJlRVFOOb3cqC6TKwkgsYmuS4iBVJZGlMzUgsQplZdMxUSxqyjDWkCNIAoqinHN7uVBdJlYhQUUNsxLERIjZiabCWI0mGlFITKxpkXLSkRqwgUXTIuJrdzpBZBUCIzNauVJQUFRQNWYmmzM1pIky0opFbmXTLYSixEaszKCKC4mt3KlRKGkFiMTW7lAF0zK3MuZRSGlFGiMtaQEDVmmcTTRECwpAqSNZlTK81+eJoUI3ckpSZlhSI1YRloJVIU1ZmXLWmctauSXdymJpuSWBYUgWNJViaUTdxiaqJY3c5laClDVhK2SRmaFhRQXdzmXLWmctaZl1cxia1cksoJJAsbuRcTSm7mMyxlrTOrMythNSZa3cErUSYm4iNsityS5a0zldJLq5AmmyCUFJYjJyXOZRQ5bjDWM6F5LmSWSBYUytK2RAsEasiECIiFIaJcrCilWZpSN3OZrVyGkFzLial3cyVUIKCmWlIiBVMy7sBAiIF0kVlEuVhRSMTW7kXdzma1cxpM
СКАЧАТЬ