Alfred Kihlman I (of 2). Aspelin-Haapkylä Eliel

Чтение книги онлайн.

СКАЧАТЬ hartaan opettajan seurakuntaan. "Hänen lähetyksensä on jo merkki siitä", oli hän sitten jatkanut, "että ehtoollinen on pidettävä, että otollinen aika on tullut sille seurakunnalle, johon hänet on lähetetty. Tiedän kyllä, mitä Te, kuulijani, ajattelette tässä asiassa. Te olette iloisia, jos opettajanne ovat suruttomia ja mykkiä koiria, jotka eivät voi haukkua. Teistä ovat semmoiset opettajat hyviä, jotka mielellään makaavat ja nukkuvat hengellisessä suruttomuudessa, sillä he antavat Teidänkin nukkua, vaikka olisitte aivan helvetin partaalla. Semmoisia opettajia Te ylistätte, jotka imartelevat Teitä synneissänne ja huvittavat Teitä hyödyttömällä opilla, jota ette edes ymmärräkään. Mutta jos Jumala lähettää Teille palvelijoitaan s.o. uskollisia ja rehellisiä opettajia, jotka julistavat Teille totuuden ja Jumalan neuvot autuuteenne, niin Te kirootte ja ylenkatsotte heitä. Ja jos Jumala siunaa semmoisten opettajien saarnaa, niin että ihmiset heräävät synninunestaan huolehtimaan ikuisesta pelastuksestaan ja että nämä heränneet eivät enää voi jatkaa samaa kelvotonta elämää, jossa Te edelleen viihdytte, silloin Te sanotte: 'Niin, se on tuo saatanan pappi, joka viettelee kansaa. Se on hän, joka pirullisella opillaan rakentaa eripuraisuutta vanhempien ja lasten, miehen ja vaimon välille! Voi, rakkaat kuulijani, häntä, joka harrastaa Teidän ikuista onneanne, Te kirootte. Häntä, joka rukoilee edestänne, Te vihaatte. Ettekö ymmärrä, että Jumala osoittaa Teille suuren armon, kun hän lähettää Teille opettajia, jotka etsivät Teidän parastanne, mutta päinvastoin on se suuri vihan osoitus, kun hän lähettää paimenia, jotka etsivät' omaa parastaan." —

      Kaksi päivää edellisen kirjeen jälkeen Alfred lähetti Gelalle pienen kirjelipun (18/6), jossa seuraavat sanat ilmeisesti viittaavat isän ja pojan väliseen riitaan: "Ei minulla nyt ole mitään kerrottavana täältä, paitsi että kaikki näyttää pimeältä. Saarnakaava ('predikoformulär') on minulle asianomaisesti annettu! – Ole rauhallinen, rakas ystävä; minun täytyy, joskin kirvelevin sydämin, noudattaa muiden tahtoa. Ehkä vastedes vielä valkenee. – Yksinäinen ystäväsi Alfred."

      Näistä sanoista päättäen oli isä jollakin tavoin rajoittanut Alfredin saarnavapautta. Siitä oli poika alakuloinen, mutta kun hän puolitoista viikkoa myöhemmin (28/6) lähti Lapualle noutamaan pikku perhettään Kruununkylään, oli hän kai jo rohkaissut mielensä. Gelan rakkautta uhkuvista kirjeistä hän tiesi tämän jotakuinkin toipuneen ja lapsenkin hyvin menestyvän, joten kodin onni näytti turvatulta – kodin, joka nyt vihdoin, yksitoista kuukautta häitten jälkeen, oli heille valmis. Lapualla ei ollutkaan muuta tehtävänä kuin järjestää kaikki muuttoa varten. Malmberg oli jo matkustanut Peskaan, eikä Kihlman olisi saanut kiittää häntä suuresta vieraanvaraisuudesta, ellei hän (Malmberg) olisi heinäkuun 3 p. palannut kotia, arvatenkin juuri hyvästijättöä varten. Kolme päivää myöhemmin Kihlman lähti kiluineen kaluineen. Matkalla perhe poikkesi Ylihärmän Liinamaahan appivanhempien luokse, joten Kruununkylään tultiin 8 p: nä.

      * * * * *

      Tästä lähtien neljättä vuotta eteenpäin on verraten vähän tietoja Alfred Kihlmanin yksityisestä elämästä. Hän ei enää ollut kirjeenvaihdossa vanhempiensa kanssa, syystä että he asuivat samalla paikkakunnalla, ja hänen muille läheisille lähettämänsä kirjeet ovat teillä tuntemattomilla. Kuvaus tästä ajasta on sentähden entistä yleispiirteisempi.

      Ensi kesänä ja seuraavinakin Kihlman varusteli asuntoaan ja talouslaitostaan ikäänkuin pitkääkin aikaa varten. Rakennus laudoitettiin ja luultavasti jo silloin maalattiinkin punaiseksi, jommoisena se vieläkin vaatimattomana, mutta siistinä, haapojen ja koivujen ynnä vihantien peltojen ympäröimänä seisoo paikallaan. Hevonen ostettiin ja pari lehmää, ja paitsi puutarhaa, josta ylempänä on puhuttu, oli Kihlmanilla pieni kuokkamaa saarella kapean joenhaaran toisella puolella vastapäätä kotia. Perunoita ja vähän muutakin viljaa saatiin siis ostamatta. Mitä ei kotona ollut, hankittiin Kokkolasta, johon ei ollut kahtakaan peninkulmaa, puhumatta naapuritaloista. Näin oli toimeentulo mukava, ja taloudenhoito tuotti nuorelle isäntäväelle enemmän hupia kuin rasitusta.

      Aikaa ei puuttunut seurusteluun. Pappilaan oli vain noin kaksi kilometriä. Sinne kun käveltiin, kuljettiin joen vartta ylöspäin ensin valoisan, ristinmuotoon rakennetun kirkon ohitse, kunnes tultiin Isolle sillalle ("Storbron"), missä ranta-valtatie menee joen yli, ja siitä edelleen joen pohjoispuolta perille asti. Tämä kävelytie oli ja on tänä päivänäkin sangen miellyttävä, sillä molemmin puolin jokea, joka sekin pienine koskineen on näöltään vaihteleva, on nähtävänä pitäjän parhaimmin viljelty osa taloineen ja tasaisine viljavainioineen. Ymmärrettävää on, että vanhat ja nuoret Kihlmanit usein tapasivat toisensa. Sitä paitsi kävi nuorten luona tavan takaa heidän läheisiä ystäviään, Anttu Favorin, K. Nauklér, F. P. Kemell, Antero Ingman y.m. Kysyä saattaa, eikö rovasti Kihlmanin ja hänen rouvansa tutustuminen Alfredin ystäviin saanut heitä yleensä lähemmäksi heränneitä. Valitettavasti ei niin tapahtunut, ja lienee ainakin osaksi syy siihen ollut näissä nuorissa ystävissä. Heistä näet sanotaan, että he usein melkein loukkaavalla tavalla karttivat vanhojen seuraa. – Paitsi kaupunkeihin (ei ainoastaan Kokkola vaan myöskin Uusikaarlepyy ja Pietarsaari olivat aivan lähellä) ja naapuriseurakuntiin, ei Kihlman ensi aikoina tehnyt muuta kuin yhden pitemmän matkan, nimittäin Keuruulle Frans Bergrothin virkaanasettajaisiin (8/8 1847).

      Конец ознакомительного фрагмента.

      Текст предоставлен ООО «ЛитРес».

      Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию на ЛитРес.

      Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.

/9j/4AAQSkZJRgABAQEASABIAAD/2wBDAAMCAgMCAgMDAwMEAwMEBQgFBQQEBQoHBwYIDAoMDAsKCwsNDhIQDQ4RDgsLEBYQERMUFRUVDA8XGBYUGBIUFRT/2wBDAQMEBAUEBQkFBQkUDQsNFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBT/wAARCAMeAjoDAREAAhEBAxEB/8QAHQABAQEAAgMBAQAAAAAAAAAAAQACBgcDBQgECf/EAGUQAAEDAgMGBAMGAwUDAQ8QCwEAESECMQNBUQQFBhJhcSKBkaEHCLETMsHR4fAUQvEJFRZSYiNyghcYGSQlJjM0NkODkpOys9IoNzhFU1ZjZHN0dXaElKLCJylEVWWFlaPDxNP/xAAcAQEBAQADAQEBAAAAAAAAAAAAAQIEBQYDBwj/xABLEQEAAQIEAwQGAw0GBQQDAQAAAQIRAwQhMQVBcQYSUWETFIGRscEiodEVMjM0NUJTcoKSssLwFlJig+HxIyQlNkVDc6LSRlRjk//aAAwDAQACEQMRAD8A6dbxCADfqy/eH8rDmJeCIekN0UVpgHawt3lVByh+0/oput5aAEQHdVk00CIAeZ0SxMskNLNERdFJpHMQJF7eyJyQE/dGpNtIQHK4BaT7BRRSDUzCD91hkrBsaqWYsGFg10sXaIpdhLS5zmyujMXFIJqEgPPayLMk+EkgduibG4ImogPp3lTRYQYPAbUZqoSQxLPDmFE1I6h3k9lUZLBmABNgBYQo0o5X0EcwuljmqgA+YHvdCCKZkg5nsqlwxqZgH/lB0hLLexFNLC3QDO6JeWdQWe594UXoRmWi5/JNxUvysAxP0QndksOWBaIvZJXe7QoLOQI1CFyAAfExze0SkJMzOwGoE/QQnRU0BiCRZEuauViDSG+t0IvKaW090hFT94Qx6CwVWdkbiJyjsgI5WYHJyoaomSMhds7oppHiyf3ZVnkCJAubP0UWNiABocv1VTcCjxAsGyUst9DVTozRN0kiWYvlFhnCKTS7OBN8mQuCOc2a8KF7KkX5WgtZIJ8zyRIYZxnCtkuWApsHh00NbgAmABS4vogmiAGyHqgiA4YOA/qnMLagGXJ0sqIEGnww4cdFITXmidMiwHqqAsC/KA3qTKioTU1pdDZpry35QiMsHDCcn0hVZJZoY6Ikea5RTUSWi/W6WLgDVhE5qKr1BpItGUIoIZzyu0d0DVSBSXAOp9UsRPgqQSAwuchkibIUiCw5e10Lmoh2FIYKykJnFQqsBLlSFTMS4l5PRVGTSXikNksts8z1AEQL+yQebUwczm9oRCWL+3vdVIZBJbIDXVLraGswCwN39IQTipgAADP0S6WXNGfMR6QhZoVSWDDrqqlkRS2mZ7wi6gcrdy56WUAzkeGSIbJDkaheCH+7+KpeyEE3NI9y6ICeZhIeT0tCl77LshRSDUZ8QzNldNy87EnmdnY5ImxoDFgXAs2rpYktMT+aWRVljIfNJIZperu9xpCjU6Km1jToDkqkgwSRIy7yiql9Rdz+SgaS9mnJ7WVSS4qNJHkAgKjyzcNGhKLuiXMgFpROi5Q+V3QvKBdovKKKQQ8NpPdQa5QwOmR+iqMiIMZg+kIqqetwHYiOihsYAFIfofVXbQ1nUkOYNi79US6pDsHg5pCTJpBZ2Z0sSwajSHY9FJaiLnIsCwsG7qoWFVTZe90NYhkOGGQknoouh0Jt9FToQbQD1fJNmbKxs72RWQZEWifJS6y0GYc2QnrC0mvIEUkEd3U0XUOCfuhyW91Aizz+2QQDHUqm6eGLiJ7oM8vPJcVZ9Lqbre2zZqBc0x00VZiPEBgHeHs9zCDRGsnP0VQVg0gj95qEMv4mAfTpdZhppnyN/d1qyAhxec/yQQd+p1ytCLoNW+9kg0SCWAAGXujMMu1Jvqe6jSpJNmb+iFkeXkcZWCG СКАЧАТЬ