Suomalais-ugrilaiset kansat. Kielet, muuttoliike, tulli. Andrey Tikhomirov

Чтение книги онлайн.

СКАЧАТЬ Esimerkiksi – Moskova, Oka, Yakhroma, Veksa, Lehta, Nero, Tolgobol, Nerekhta, Pechegda, Kineshma, Kostroma, Chukhloma, Palekh, Ukhtoma, Shuya, Valdai, Seliger, Kirzhach, Klyazma, Koloksha, Khokhloma, Vireya, Pakhra monet muut. Ja jos tarkastelet tuhat vuotta sitten historiallista karttaa, huomaat, että kyseinen alue oli tuolloin melkein yksinomaan Muromin, Meshcheran ja Merian heimojen asuttama. Siksi monet yllä olevista toponyymeistä ovat suomenkielistä alkuperää. Ja jos Meshcheran ja Muromin nimet ovat säilyneet nykypäivään Moskovan alueen luonnollisen alueen ja Vladimirin alueen kuuluisan kaupungin nimissä, niin kaupungista ei ole jäljellä melkein mitään. Muinaisina aikoina Meri-heimo miehitti laajan Zalesye-alueen Moskovan joen rannalta nykyaikaisen Zvenigorodin alueella Volgaan ja Galich-järveen. Muuten, nykyistä Kostroman alueen Galichia, jonka modernin Galichin maahanmuuttajat perustivat Ukrainan Ivano-Frankivskin alueelle (juuri häneltä ilmestyivät nimet Galichina ja Galicia), kutsuttiin alun perin Galich Merskyksi. Merya asui pienissä siirtokunnissa lukuisten jokien ja järvien rannoilla yrittäen olla menemättä pitkälle tiheään metsään. He harjoittivat pääasiassa keräilyä, metsästämistä, kalastusta ja karjankasvatusta. Arkeologien mielestä ennen slaavien ilmestymistä nykyisen Keski-Venäjän maatalous puuttui melkein. Tämä ei ole yllättävää: aluetta pidettiin pitkään vaarallisen maatalouden alueena. Epäsuotuisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi paikalliset maaperät tuottivat usein erittäin heikkoja satoja. Merya oli edelleen pakanallista, pyhien kivien kultti oli laajalle levinnyt heidän keskuudessaan. Yksi niistä – sininen kivi – on säilynyt Pleshcheyev-järven rannalla lähellä Pereslavl-Zalesskya ja on edelleen pyhiinvaeltajien palvontapaikka. Kuolleet ihmiset poltettiin suurilla rituaalisilla nuotioilla joen ja järvien rannalla. Tutkijat pitävät Sarskojeen muinaista ratkaisua, Merian heimokeskusta, joka oli olemassa Nero-järven etelärannalla Jaroslavlin alueella 7. vuosisadalta lähtien, missä arkeologit löysivät suuren määrän hopeakolikoita Euroopasta. Historian tutkijat keskustelevat edelleen siitä, mitä sitten tapahtui Sarskoje-linnoitukselle, oliko sillä mitään tekemistä läheisen Rostovin Suuren kanssa, joka ilmestyi 9. vuosisadalla. Zalesyen slaavilainen kolonisaatio alkoi ensimmäisen vuosituhannen lopulla jKr. Se kulki aalloissa kolmesta suunnasta. Ensinnäkin luoteesta ja lännestä (nykyisestä Veliky Novgorodista ja Smolenskista tulivat tänne Ilmen-slovenit ja krivichi). Sitten etelästä tulivat pohjoiset Vyatichi ja Radimichi. Ja lopuksi, jo Venäjän vanhan valtion aikana, eteläisen ja lounaisen Venäjän asukkaiden joukkomuutto alkoi Volga-Okan alueella. On uteliasta, että he antoivat usein syntymäpaikkojensa nimet täällä rakennetuille uusille kaupungeille: Jo mainitun Galichin lisäksi nämä ovat Vladimir, Pereyaslavl, Peremyshl, Vyshgorod ja monet muut. Slaavien siirtäminen alueelle oli niin laaja, että jopa Mongolia edeltäneellä aikakaudella heidän lukumäärän dominoinnistaan tuli tässä epäilemättä… Mitä sitten tapahtui suomalaisille alkuperäiskansoille? Mihin se meni: tuhoivatko muukalaiset sen, assimboivatko he sitä vai menikö se pidemmälle metsiin? Ilmeisesti tämän alueen slaavilainen kehitys oli rauhallista, mikä ei sulkenut pois yksittäisiä yhteenottoja ja konflikteja. Arkeologiset todisteet osoittavat, että slavit ja suomalaiset asuivat pitkään yhdessä tai vierekkäin. Esimerkiksi Timerevsky-asuinalueella lähellä Jaroslavlia (itse kaupungin perusti Rostovin prinssi Jaroslav viisas pienen suomalaisen asutuskeskuksen paikalle), tutkijat löysivät sekä slaavilaisia että merialaisia että skandinaavisia hautauksia. Jälkimmäisen osalta tämän ei pitäisi olla yllättävää – viikinkit hallitsivat pitkään tätä aluetta. Ilmeisesti koska suomalaisten heimojen Zalesia-asukasluku oli erittäin heikko, slaavilaisten asuttamisen alkaessa heidät lopulta katosivat uusien tulokkaiden joukossa.

      Tällaisen nopean omaksumisen ei pitäisi yllättää: Sen lisäksi, että slaavia oli paljon enemmän, he olivat korkeammalla yhteiskunnallis-poliittisella kehityksellä kuin alkuperäiskansoja. Esimerkiksi historioitsija Vasily Klyuchevsky kirjoitti, että luonnonvaraisilla suomalaisilla heimoilla «ei ollut veche-kokouksia», mikä on ominaista Kiovan, Tšernigovin tai Rostovin ja Suzdalin asukkaille. Zalesyen kehityksen aikana slaavilaiset kolonistit asettuivat pääasiassa vapaille alueille, mutta paikallisen suomalaisen väestön jo kehittämiin maihin. Ehkä juuri tästä syystä jokin Meryan osa, joka asui pitkään Volgan ja Okan välissä, lähti sitten kauempana Volgan alueen läpäisemättömiin metsiin. Jotkut tutkijat identifioivat nämä ihmiset nykyaikaisten marien tai jopa mordvalaisten (Erzya ja Moksha) kanssa. Jotkut tutkijat uskovat, että Meria jätti kielellämme edelleen vaikuttavan perinnön. Esimerkiksi vain itäslaaveilla on suomalais-ugrilaisille kielille ominainen leksinen «minulla». Ja todellakin puolalainen, tšekki tai kroatia sanoo tällaisessa tapauksessa «Minulla on». Meryanin kielen vaikutus selittää myös maskuliinien substantiivien declélenssin erityispiirteet, missä genitiivitapauksessa yhdessä yleisen slaavilaisen muodon -u, -th (monet ihmiset, tuo teetä) kanssa on tyypillinen suomalainen variantti -a, -i (monet ihmiset, tuovat teetä). Tämän teorian puolustajat johtavat myös moniin venäjän murteissanoihin suomen kielistä. On vaikea arvioida kuinka totta tämä on – meryan kieli ei ole säilynyt nykypäivään eikä ole jättänyt luotettavia kirjallisia lähteitä. Hänen kaikujaan ei ollut mahdollista löytää venäjän kielen paikallisista murteista, ja joidenkin harrastajien yritykset palauttaa tai rakentaa Meryanin leksinen järjestelmä tieteellisessä mielessä ovat kyseenalaisia. Kysymys Merian ja muiden suomenkielisten kansojen osallistumisesta venäläisen kansan etnogeneesiin on edelleen kiistanalainen. Venäjän kansanperinnässä ei ole selviä ja selviä kaikuja yhteyksistä suomalaisiin heimoihin, jotka asuivat tällä alueella ennen slaavien saapumista. Todennäköisesti tämä vahvistaa jälleen kerran heidän mahdollisen assimilaaation nopean ja luonnollisen luonteen… Meryanin etnofuturismin liike on kuitenkin viime vuosina kehittynyt nopeasti Venäjällä, ja kiinnostus suomalais-ugrilaisten kansojen historiaan on lisääntynyt huomattavasti. Tämä käy ilmi myös yksittäisten harrastajien toiveesta osoittaa, että merijalaisten osuus Venäjän kansan muodostumisessa oli huomattavampi kuin yleisesti uskotaan. Jotkut jopa yrittävät rakentaa keinotekoisesti uusia etnisiä identiteettejä (esimerkiksi katskaarit Jaroslavlin alueella) ja todistaa, että he yhdessä sitsaarien ja mologtsialaisten kanssa olivat edelleen Meryanin kansan ainoita suoria jälkeläisiä. Joka tapauksessa Venäjän historian kynnyksellä Meryan vaikutus maamme jatkokehitykseen oli hyvin havaittavissa.

      Nykyaikainen arkeologi Andrei Leontyev uskoo, että tämän pienen suomalaisen kansan historiasta on pääosin tullut Koillis-Venäjän esihistoria: «Marian aikana vallinnut asutuksen maantieteellinen sijainti, tiettyjen alueiden ulkoiset ja sisäiset suhteet määrittivät suurelta osin Rostovin ruhtinaskunnan alkuperäisen alueen ja keskusten muodostumisen piirteet.» Myöhemmin Rostovin ruhtinaskunta muutettiin Rostov-Suzdal -maaksi (Suzdal-Vladimir Venäjä), josta tuli Moskovan suuriruhtinaskunnan ja Venäjän valtion edelläkävijä. Venäjän kansan slaavilaisen alkuperän tietämättömien kieltäjien tulee muistaa seuraava. Etnisen identiteetin määrää ensisijaisesti eivät geneetikot ja antropologit haploryhmissä ja pääkalloissa, vaan kansallinen kulttuuri ja kieli, jonka kanssa ihmiset suhtautuvat itseensä. Historia tietää monia esimerkkejä, kun täysin erilaiset etniset ryhmät osallistuivat monien suurten kansojen muodostamiseen. Huomattava venäläinen kirjailija Konstantin Ushinsky (haudattu, muuten, Kiovaan) jo 1800-luvulla viisaasti huomautti, että «suomalainen heimo… se on jonkinlainen sementti, jolle kaikki uudet pohjoiset, Euroopan valtiot asetettiin, mikä vielä enemmän koskee Venäjää. Ruotsalaiset, tanskalaiset, koko Baltian rannikkoalueen asukkaat, venäläiset – kaikki alkavat historiansa suomalaisten heimojen hiljaisella katoamisella. Näyttää siltä, että ne itse muodostavat esihistoriallisen elementin ja ovat hajallaan pimeyden mukana, joka kattaa eurooppalaisen ihmisen elämän „…“ „Et ole veljiämme“. Https://news.mail.ru/society/32637205/».

      Venäjä – suomeksi Venäjä (lue «veneia»); Viron Venäjällä (lue «venemaa», kirjaimellisesti «veneiden maa»), ilmeisesti vendeistä, vendeistä – muinaisesta slaavilaisesta heimosta; Unkarin Venäjällä (lue «orosorsag», kirjaimellisesti «rosov-maa». ) Vertaa: «Nimen» Rus «osalta tässä puhutaan merirosvojoukkueesta, jonka nimi on Rurikin johtama, sattumanvaraisesti konsonantti, joka johti myöhemmin sekaannusta. Jäsenet A.M. kirjassa «Dobrynyan jalanjälkeissä» hän kirjoittaa: «Tavallisia skandinaavisia merirosvoja kutsuttiin Normanin juurikaraksi СКАЧАТЬ