Nuori luotsi. Yrjö Weijola

Чтение книги онлайн.

      VIKLUND. Älkää nyt niin kiireesti.

      ANNIKKI. Kyllä minä nyt menen.

      VIKLUND. Muistatteko lupauksenne?

      (Eero on tullut ja seisahtunut syrjään.)

      ANNIKKI. Muistan.

      (Huomaa poistuessaan Eeron ja säpsähtää. Juoksee pois.)

      VIKLUND. Oletteko te tämän talon miehiä?

      EERO. Olen.

      VIKLUND. Oletteko emännän poika?

      EERO. Olen.

      VIKLUND. Luotsiko?

      EERO. Oppilas.

      VIKLUND. Varmaankin hauska ammatti?

      EERO. En tiedä.

      VIKLUND. Olen maalari. Täällä on paljon aiheita maalata.

      EERO. Vai niin.

      VIKLUND. Annikki on luvannut, että saan maalata hänetkin.

      EERO. Hyvä on.

      VIKLUND. Ettekö tekin antaisi minun maalata teistä kuvaa, kun istutte veneenne peräsimessä silmä jäykkänä. Siitä tulisi oivallinen taulu, joka herättäisi huomiota näyttelyssä? Suostutteko?

      EERO. En.

      (Poistuu. Luotsikapteeni ja Kanervo palaavat.)

      LUOTSIKAPTEENI. No nyt on vene rannassa ja minun täytyy jatkaa matkaani. Hauskaa kesää vaan teille molemmille! No mutta Armas, miksi olet noin nolon näköinen?

      VIKLUND. Sain jo koetella sanojesi totuutta. Tämän kansan kanssa ei helposti tule tuttavaksi. Tuo nuori luotsioppilas on saakelin hävytön mies. Kohteli minua kuin mitäkin poikanulikkaa.

      LUOTSIKAPTEENI (Nauraa.) Siinä sen näit! Varo vaan, ettet kovin usein polta kynsiäsi täällä saaressa. Merikansa on nyt kerta kaikkiaan sitä maata! Kyllä sinä vielä joskus opit heitäkin ymmärtämään. Mennäänkö rantaan?

      (Lähtevät.)

      LEENA (Tulee tuvasta.)

      EEVASTIINA (Tulee.) Ne suolat jäivät äskeisessä kiireessä saamatta. Jokohan Leenalla olisi aikaa antaa niitä?

      LEENA. Tulen kohta. Tiedäppä Eevastiina, että minä luulen, ettei niistä herroista ole meille muuta kuin harmia. Eerokin näkyy heihin suuttuneen, koska kävelee synkkänä tuolla rannalla. Kyllä se niin on, ettei niitä pitäisi päästää koko saareen. Harvoinhan niitä täällä on ollut, mutta aina niistä on ollut harmia.

      EEVASTIINA. Sen vuoksihan niitä kaikki täällä koettavat karttaa. Mitenkä kävi Anna-Marin, jonka mies oli rahanansiolla Ameriikassa. Hän otti kolme vuotta sitten herroja luokseen asumaan ansaitakseen rahaa. Siellä niitä sitten oli koko kesän ja lienevät viihtyneet hyvinkin, sillä Anna-Mari on komea ihminen.