Troilus ja Cressida. Уильям Шекспир
Чтение книги онлайн.

Читать онлайн книгу Troilus ja Cressida - Уильям Шекспир страница 4

Название: Troilus ja Cressida

Автор: Уильям Шекспир

Издательство: Public Domain

Жанр: Драматургия

Серия:

isbn:

isbn:

СКАЧАТЬ anteeksi.

      PANDARUS.

      Hän on vanhempi.

      CRESSIDA.

      Anteeksi, anteeksi!

      PANDARUS.

      Toinen ei ole vielä siihen mittaan päässyt; toista sanot, kun se toinen pääsee siihen mittaan. Hector ei saa hänen älyään koko tänä vuonna.

      CRESSIDA.

      Eikä sitä tarvitsekaan, kun hänellä on omansa.

      PANDARUS.

      Eikä hänen ominaisuuksiaan.

      CRESSIDA.

      Siitä ei haittaa.

      PANDARUS.

      Eikä hänen kauneuttaan.

      CRESSIDA.

      Se ei häntä kaunistaisi; hänen omansa on parempi.

      PANDARUS.

      Sinä et osaa arvostella, tyttö. Itse Helenakin tässä taannoin vannoi, että Troilus, mitä ruskeaan pintaan tulee – sillä se hänellä on, se täytyy minun tunnustaa – mutta ei sentään ruskeakaan —

      CRESSIDA.

      Ei, vaan ruskea.

      PANDARUS.

      Niin totisesti, totta puhuakseni, ruskea eikä ruskea.

      CRESSIDA.

      Totta puhuakseni, totta eikä totta.

      PANDARUS.

      Hän korotti hänen ihoväriänsä yli Pariin.

      CRESSIDA.

      Mutta onhan Pariilla tarpeeksi väriä.

      PANDARUS.

      On kyllä.

      CRESSIDA.

      Siis Troiluksella olisi sitä liikaa. Jos hän korotti hänen väriänsä, niin on se kai heleämpää kuin tuon toisen; jos tällä on tarpeeksi väriä ja toisella vielä enemmän, niin on tämä liian tulista ylistystä sopiakseen hyvään ihoväriin. Yhtä hyvin Helenan kultainen kieli olisi voinut ylistää Troilusta hänen kuparinokkansa tähden.

      PANDARUS.

      Vannon luulevani, että Helena rakastaa häntä enemmän kuin Parista.

      CRESSIDA.

      Silloin se kreikatar totisesti on aika ilveilijä.

      PANDARUS.

      Olen varma, että näin on laita. Hän lähestyi häntä taannoin tuolla pyöreässä ikkunassa: – ja tiedäthän, että Troiluksella ei ole enempää kuin kolme tai neljä karvaa poskessa.

      CRESSIDA.

      Tosiaan, viinurinkin laskutaito jo riittäisi häthätää laskemaan ykköset yhteen.

      PANDARUS.

      Niin, hän on sangen nuori, ja kuitenkin hän noin vain kaapaten nostaa kolmea naulaa vaille saman verran kuin veljensä Hectorkin.

      CRESSIDA.

      Niinkö nuori mies, ja jo niin vanha kaappaaja?

      PANDARUS.

      Mutta todistaakseni sinulle, että Helena häntä rakastaa: – hän tuli ja laski valkoisen kätensä hänen halkinaiselle poskelleen, —

      CRESSIDA.

      Juno armahtakoon! Mistä siihen tuli halkeama?

      PANDARUS.

      No, tiedäthän, että siinä on kuoppa. Minusta hänen hymyilynsä kaunistaa häntä enemmän kuin ketäkään toista miestä koko Phrygiassa.

      CRESSIDA.

      Oo, hän hymyilee mahtavasti.

      PANDARUS.

      Eikö totta?

      CRESSIDA.

      Oo, aivan niin kuin pilvi syksyllä.

      PANDARUS.

      No, no, hiljaa! – Mutta näyttääkseni toteen, että Helena rakastaa Troilusta, —

      CRESSIDA.

      Troilus kyllä sen näyttää, jos te saatte sen toteen.

      PANDARUS.

      Troilusko? Hän, joka ei huoli hänestä enempää kuin minä tyhjästä munasta.

      CRESSIDA.

      Jos te pidätte tyhjästä munasta, niinkuin pidätte tyhjästä päästä, niin syötte kai kuoret kananpoikina.

      PANDARUS.

      En voi muuta kuin nauraa, kun ajattelen, kuinka hän kutitteli hänen poskeaan: – toden totta, hänellä on ihmeteltävän valkea käsi, se täytyy minun tunnustaa, —

      CRESSIDA.

      Kiduttamattakin.

      PANDARUS.

      Ja sitten hän ottaa keksiäkseen valkoista karvaa hänen poskestaan.

      CRESSIDA.

      Voi, vaivaista poskea! Moni ruuppa on rikkaampi.

      PANDARUS.

      Mutta siitäkös nauru syntyi! Kuningatar Hecuba nauroi niin, että silmät tulvivat.

      CRESSIDA.

      Myllynkiviä.

      PANDARUS.

      Ja Cassandra nauroi.

      CRESSIDA.

      Oli kai hillitympi tuli hänen silmäinsä padan alla. Tulvivatko hänenkin silmänsä?

      PANDARUS.

      Ja Hector nauroi.

      CRESSIDA.

      Mutta mitä sitten niin miehissä naurettiin?

      PANDARUS.

      He, sitä valkoista karvaa, jonka Helena keksi Troiluksen poskesta.

      CRESSIDA.

      Jos se olisi ollut viheriä, niin olisin minäkin nauranut.

      PANDARUS.

      He eivät niinkään nauraneet sitä karvaa, kuin hänen sievää vastaustaan.

      CRESSIDA.

СКАЧАТЬ