Kuolema ja kuolematon. Артур Шопенгауэр

Чтение книги онлайн.

СКАЧАТЬ et supplices, et, ut vivere liceat, obsecrantes etiam odisse solemus; fortes et animosos, et se acriter ipsos morti offerentes servare cupimus. Cic. pro Milone, c. 34. (Gladiatoritaisteluissa on meillä tapana vihata arkoja ja niitä, jotka rukoilevat henkensä puolesta; rohkeita ja uljaita sensijaan ja niitä, jotka pelottomasti itse käyvät kuolemaa kohti, haluamme auttaa.)

      4

      Oppi, että aika on pelkästään olennostamme johtuva havainnonmuoto (kuten paikallisuuskin) ilman vastinetta tosiolevaisuudessa.

/9j/4AAQSkZJRgABAQEASABIAAD/2wBDAAMCAgMCAgMDAwMEAwMEBQgFBQQEBQoHBwYIDAoMDAsKCwsNDhIQDQ4RDgsLEBYQERMUFRUVDA8XGBYUGBIUFRT/2wBDAQMEBAUEBQkFBQkUDQsNFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBQUFBT/wAARCAMeAjoDAREAAhEBAxEB/8QAHQAAAwACAwEBAAAAAAAAAAAAAAECAwYFBwgJBP/EAGEQAAEDAgQEAwYBBgYNBwkGBwECESEAMQMEEkEFBlFhIjJxBxNCgZGhCBQVI1JisRYkcoLB0RclMzY3Y3SDkqKys+EmNDVzdZOUGCdDRFNko9LwRUZUVWWEwvGk01aVw//EABsBAQEAAgMBAAAAAAAAAAAAAAABAwQCBQYH/8QAPREBAAECAgYIBAYBBAIDAQEAAAECAwQRBRIhMTNxMkFRYYGRscETNKHhFBUiUtHwI0JDU4Ji8SRyksIl/9oADAMBAAIRAxEAPwAZ1jwgK8xO+mIrxfU+YQQUSCWMgFII2ar1imSNWlmSY7maInQkKYbF/m9qDIGYBgC7vdrRUDTh+WAHAIJu0VFzQpIYKYDwnSGvFVFFLLIHiAm1y5igAGV5RZybdIFFSEuApg5D2sIigSQVFJSkF/KwaIeqSpWGzFgQHYNe71MxSgjUwDgFyTuXtUCQklQkJeQDsIiqhr8BJYfs9hvQStLlRAJ6TvNIDBAfwjS9+pegZKdJJDw6ooKHo7hz6VBjJZmSApVgBYRVAAPduNhGoXp1qawkOPMBNr3qIaU+KWLyQOkVQgCpgAH+EHowoKCUMkhruACz3qCDIIUz3LD1iqpj4lFLgOS4+1AJCtLBIc27CL0EEAFHhHlZPhg2qik4am1FIjYi8Gp3IpCUg+JjuSzOJioEHcMnxE7iwiqo0kAMQSB4R9aIF6QlQKQRIbqZqKenZhDv3ExVAk+NMB2iLBxUQzBSwk2i9qqp

1

Die Welt als Wille und Vorstellung-teoksen toinen nidos, jonka 41. luvun seuraava kirjoitelma muodostaa, jakaantuu neljään "kirjaan". Mainittu luku on tämän "kirjan" alussa.

2

Sananmukaisesti käännettynä 'tahto elämään' (der Wille zum Leben). Lukijaa pyydetään pitämään tämä merkitys mielessään.

3

In gladiatoriis pugnis timidos et supplices, et, ut vivere liceat, obsecrantes etiam odisse solemus; fortes et animosos, et se acriter ipsos morti offerentes servare cupimus. Cic. pro Milone, c. 34. (Gladiatoritaisteluissa on meillä tapana vihata arkoja ja niitä, jotka rukoilevat henkensä puolesta; rohkeita ja uljaita sensijaan ja niitä, jotka pelottomasti itse käyvät kuolemaa kohti, haluamme auttaa.)

4

Oppi, että aika on pelkästään olennostamme johtuva havainnonmuoto (kuten paikallisuuskin) ilman vastinetta tosiolevaisuudessa.

СКАЧАТЬ